Käveleskelimme viikonloppuna pitkin Tyysterniemen rantoja, ja löysimme polun, jolle emme olleet aikaisemmin eksyneet. Matkan varrelle jäi paljon sileitä rantakallioita, jyrkkiä seinämiä ja mutkia, joihin puiden juuret loivat kulkuesteitä. Harmiksemme emme huomanneet ottaa eväitä mukaan, sillä ilta-auringon lämmittämillä kivikoilla olisi ollut monta mukavaa retkipaikkaa.
Erästä kallionseinämää pitkin valui tämä kummallinen juttu, jota epäilen jollakin tavalla veden limoittamaksi sammaleksi. Saimme siitä paljon huvia, me mielenköyhät.
Rannassa kasvoi satoja, ja taas satoja kieloja. Tuoksu on varmasti huumaava, kun kielot puhkeavat kunnolla kukkaansa.
Joni näyttää niin pikkuiselta pappahousuineen ja tennareineen.
Kamerani patterit ovat jälleen finito, mutta olen hieman ajatellut tekeväni vielä yhden Raahe-aiheisen postauksen tänne. Koittakaa kestää. Uusia kuvia ja lisää nykyhetkestä luvassa, kun saan kameran taas toimintakuntoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti