Lautapelejä ja kirpputori-humputtelua

Eilen pelasimme lautapelejä kera Jonin ja pikkusiskoni. Koska olen vienyt kaikki parhaat lautapelit mukanani Lappeenrantaan, tyydyimme Cluedoon ja Muuttuvaan labyrinttiin. Olisimme mieluusti pelanneet myös lapsuuteni suosikkipeliä, Kalmankuja 13:a, mutta ohjeet olivat harmillisesti kadonneet. Aloitin niiden metsästämisen netistä ja kuulutan niitä nyt täälläkin: Jos sinulla on kyseisen pelin ohjeet, voisitko ystävällisesti lähettää ne minullekin esim. skannattuna sähköpostiini (jennikatariina2@luukku.com)?

Tänään tarkoitus oli käydä kirpputorilla, mutta kaikki lukuunottamatta Seuranmäen kirpputoria olivat sulkeneet ovensa näin joulun alla. Muutamia löytöjä tein ja ohessa niistä kuvat.

Puuhelmet minulle ja Jonille. Minulle punaiset, jonille ruskea-vihreät. Yhteensä 1,5 euroa.

Valloittavaa Walt Disneytä - Bernard ja Bianca maksoi euron.

Ja vielä: Kirsiltä ostetut maastokuvioisen housut. Persoonallisethan nämä eivät missään nimessä ole, mutta istuvat hyvin jalkaani ja tuntuvat kivalta! 2,5 euroa.

Kauko Röyhkä - Paska kaupunki

En ole viihtynyt Raahessa. Poikaystävälläni ja minulla on niin omat kuviomme tässä kaupungissa, että kärsin jo pelkästään siitä ettemme vietä mielestäni tarpeeksi yhteistä aikaa ollessamme täällä. Ahdistusta on aiheuttanut myös anoppi, joka antoi minun kuulla kunniani heti ensimäisen lomapäiväni iltana.

En kuulu enää tänne, eikä tämä paikka ole minua varten. Olen onnellisempi muualla ja vielä onnellisemmaksi tulen kun huomaan sen. Matka Raaheen tuntuu matkalta menneisyyteeni, eikä se matka ole sellainen, jonka tekemiseen voimavarani useinkaan riittävät.

Tämä päivä on ollut mukavampi kuin edelliset päivät yhteensä. Olemme takkutukan kanssa äitini asunnolla oleskelemassa, kunnes äiti aaton aattona palaa matkoiltaan.

Jossain lehdessä oli idea piparinapeista, joita minäkin jonain jouluna voisin tehdä.

Rautatie ja kahdet kengät

Vietimme kymmenen tuntia junassa matkatessamme kohti kaupunkia, jossa olemme kasvaneet. Tupakkakopissa käydessäni sain jälleen todeta, ettei suomalainen mies osaa käyttäytyä - jouduin alapää-juttujen uhriksi. Nukuin matkalla tuskin tuntiakaan ja nyt istuessani koneella painavin luomin, olen täysin valmis antautumaan unelle.

Alkutaival

Matkalukemista

Tossuja

Matkakumppanimme Bambi

Kymmenen tunnin junamatka ei suinkaan ollut niin raskas, ettenkö olisi jaksanut käydä katselemassa kauppoja. Tässä mustat talvikenkäni n. 25 euroa. Edullisen hinnan lisäksi ihastuin kenkien solkiin ja malliin, joka mahdollistaa kenkien käytön niin hameiden, kuin housujenkin kanssa. Kiitos äiti!

En ymmärrä miksi pidän varsilenkkareista. Valkoinen ei kuulu suosikkiväreihini, ne eivät ole tippaakaan minun tyyliseni, eikä minulla ole vaatteitakaan, joiden kanssa kengät kävisivät! Olen kuitenkin jo pidemmän aikaa halunnut varsilenkkareita, ja kun löysin ne halpa-hallin alennuskorista, en mahtanut kiusaukselle mitään. Maksoivat 19 euroa.

Kirppari-löytöjä ja reissuvalmisteluja

Kävin tänään keskustan löytökirppiksellä bussia odotellessani. Löytökirppsi on suttuinen ja epämiellyttävä kirppis täynnä huonokuntoisia vaatteita ja epämääräistä, ylihinnoiteltua rojua. Siksi yllätyinkin tehdessäni sieltä mieltäylentäviä löytöjä.

Junamme lähtee huomenillalla ja sitä ennen on vielä paljon tekemistä. Asuntoni siivous on pahasti kesken ja pakkaamista en ole vielä aloittanutkaan. Hirveän vaikea hahmottaa, mitä vaatteita haluan ottaa mukaani ja mitä tarvitsen pärjätäkseni Raahessa.

Parkkinahkainen käsilaukku, tuskin suomalaista alkuperää. Laukku ei näytä noin naarmuiselta oikeasti, salamavalo toi käytönjäljet esiin. Maksoi 5€.

Toinen kuva samaisesta laukusta, nyt ilman salamavaloa.

Ruskea vakosamettinen hame. Olisin pitänyt tummemmasta ruskeasta enemmän, mutta hame sopi päälleni kuin nakutettu. Hinta 2,5€

Kamaluuksien koti

Vaikka olen asuttanut kotiani jo viisi kuukautta, on se yhä mullin mallin. Huonekaluja puuttuu ja hyvin suuri osa jo olemassaolevista kalusteista pitää korvata . Muutama muuttolaatikkokin odottaa purkamistaan, niin häpeällistä kuin se onkin. Kaiken epäesteettisyyden kruunaa kissoista lähtevä helvetillinen karvamäärä, jota en pystyisi pitämään kurissa edes jokapäiväisellä imuroinnilla. Ajattelin jakaa tuskani kanssanne esittelemällä teille kotini ongelmakohtia, joihin kyllä tapahtuu muutos sillä nopeudella, jonka opintotuki minulle sallii.

Jonin puntit, joihin onnistun lähes päivittäin ja etenkin kiukkuisena potkaisemaan varpaani.

Pidän pyykinpesusta. Se on kotitöistä mattojen pesemisen ohella suosikkitouhuani. Silti vessan nurkka pääsee ruokottomaan kuntoon, silloin kun valmistaudun tenttiin. Huomatkaa kuvottava pyykkikori ja punainen kylppärin lattia.

Ikeasta ostettu rottinkinen lökötuoli. Miellyttää silmääni, mutta kerää romua. Stereot ovat rikki ja jääneet lojumaan olohuoneeseen. Kenties odottavat korjausta tai matkaa kaatopaikkakuormaan.

Ammeen edusta näyttää tältä, vaikka lakaisen sen joka ilta ennen pesulle menoa. Kissani eivät osaa käydä pökelöimässä ilman, että hiekkaa löytysi jopa ammeesta asti!

Olemmeko Jennin luona vai aluesairaalassa? Vuokranantajan hirvittävä suihkuverho (Biltemasta?) jota en ole saanut aikaiseksi vaihtaa. Amme on kuitenkin käynyt minulle hurjan rakkaaksi ja tarkoituksenani olisi tehdä kylppäristä kotoisampi paikka kylpeä. Suunnitelmissa paljon kynttilöitä rentouttaviin hetkiin ja itämaista tunnelmaa. Kaakeleille haluaisin tehdä jotain.

Sunnuntaisia leipomuksia

Kiireettömät aamut ovat jotain, mitä en kylliksi voi ylistää. Mikään ei ole ihanampaa kuin aamupala sängyssä, hyvät kirjat ja peiton alla lojuminen ilman omantunnontuskia. Sääli, että se lysti loppuu huomenna arkisen puurtamisen taas alkaessa. Aikaisia herätyksiä ei onneksi ole enää montaa jäljellä - keskiviikkona alkaa joululoma ja suuntaan juurilleni Pohjois-Pohjanmaalle.

Ihan koko päivää en ole viettänyt puolihorroksessa, sillä Jonin herkkuhammasta kolotti ja päätin leipoa vuokaviinereitä. Reseptin nappasin kokeilevasta keittiöstä.

Ainekset:

150g margariinia

6,5dl vehnäjauhoja

1dl maitoa

50g hiivaa

2rkl sokeria

½tl suolaa

2 kananmunaa

Nypi pehmeä margariini ja vehnäjauhot muruiksi. Lisää lämmin maito, johon on liotettu hiiva, sokeri ja suola. Viimeisenä sekoita joukkoon kananmunat. Anna kohota liinan alla ainakin täytteen valmistamisen ajan.

Täyte:

300g tomusokeria

125g margariinia

2tl vaniljasokeria

Valmista täyte sekoittamalla kaikki ainekset tasaiseksi tahnaksi. Kauli taikina suorakaiteen muotoiseksi ja päällystä täytteellä. Kierrä rullalle ja leikkaa tasareunaisia noin 1,5 cm levyisiä paloja, asettele leivontavuokiin. Anna kohota 20–30 minuuttia. Voitele kananmunalla. Paista 200 asteessa 10–15 minuuttia.

Lauantai-päivä Linnoituksella

Vietimme Jonin kanssa aikaamme Linnoituksella, jonne oli järjestetty joulumarkkinat ja lumoavan kaunis valopolku. Seikkailimme museoissa ja notkuimme suosikki kahvilassani. Onnentäytteinen päivä.

Minä museon joulutorilla hakemassa ideoita askarteluun.

Kaunis Ortodoksinen kirkko.

"Painajainen" Etelä-Karjalan taidemuseossa. Itse taiteilijan nimeä en muista.

Teos "suuri muuttokuorma" samaisesta museosta.

Joni aikamatkalla Etelä-Karjalan museossa.

Hengähdin

Kahvila Masurkka, jota rakastan.

Samainen paikka.

Valitettavasti kamera ei antanut oikeutta valoille.

Kirpparilta löydetyt kolme miesti ja pikkuruinen maatuska saivat seurakseen kukkopillin, jonka ostin markkinatohinassa.

Nenä kohti Joutsenoa

Kävin tänään Joutsenossa luokkatovereideni kanssa. Se oli hassua, sillä swappailin monia vuosia nuorempana Joutsenosta kotoisin olevan Janet Mustasiiven kanssa. Janet oli mukava, tummasieluinen tyttö, mutten ole kuullut hänestä pitkään, pitkään aikaa mitään. Niinkuin en muistakaan entisistä postittelutovereistani.

Minä. Odotan täysissä pukeissa, että aika kuluisi ja tarkenisin kävellä bussipysäkille.

Joni nappasi kuvan minusta ja hävettävän yksipuoleisesta wrapistani.

Vaahtokarkkikaakaota

Eilen illalla nautiskelin Walter Moersin kirjasta "uinuvien kirjojen kaupunki" vaahtokarkkikaakao-kupillinen seuranani. Lukeminen on jäänyt syntisen vähälle opintojen alettua. Onneksi pian alkaa loma ja sitten minä luen mitä haluan, en mitä on pakko.

Ennen nukkumaan menoa Joni palmikoi hiukseni. Olin aamulla iloinen käkkyrähiuksista.

Mustaa kahvia ja huovutussuunnitelmia

Päiväni alkoi kupillisella mustaakin mustempaa kahvia, mikä minulle maitokahvin ystävänä oli karvas pettymys. Kaivelin jälleen kerran ihasteltavakseni maakuntakirjastosta lainatut huovutuskirjat, joihin olen kertakaikkisen rakastunut! Olen viimeksi huovuttanut yläaste-ikäisenä ja sain tuolloin aikaiseksi paljon kissanleluja ja "läpän" laukkuun, mikä ei koskaan valmistunut. Mielestäni tasohuovutus on mukavaa, terapeuttista, ehkä helppoakin, mutta kaavahuovutus on minulle mörkö, minkä kokeileminen hieman hirvittää! Pitänee kuitenkin tarttua härkää sarvista heti kun mahdollista, sillä kaavahuovutuksen osaaminen laajentaisi huovutusmahdollisuuksia kovasti!

Valloittavat valastohvelit, joita olen haaveillut lämmikkeeksi varpailleni.

(Benedikte Rathmann Hansen - Trendikkäät tohvelit)

Velhomaiset käppyrätohvelit metsänvihreästä villasta valmistettuna näyttäisivät veikeältä takkutukkapoikani jalassa.

(Benedikte Rathmann Hansen - Trendikkäät tohvelit)

Sammaleenvihreä kaitaliina, johon on ommeltu lasihelmin koristeltuja, huovutettuja kukkasia. Tämän liinan aijon tehdä äidille syntymäpäivälahjaksi keväällä.

(Vibeke Saetre & Marit Glubrandsen - Huovutuksen uudet ideat)

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Lauantai, itsenäisyyspäivä ja ansaittua vapaata niin tänään kuin huomennakin. Vakaa aikomukseni oli siivota mullinmallin oleva asuntoni, mutta päätinkin elää ensi viikkoon hallitun kaaoksen keskellä. Viihdyn pienessä sotkussa ja olen sitä mieltä, että elämän jäljet saavat näkyä kotonani ja tavarat elää hieman omaakin elämäänsä. Inhoan viettää aikaani supersiistissä, steriilissä ympäristössä jossa ei tiedä, kuinka päin uskaltaa olla.

Tein tänäkin vuonna joulukortit itse läheisimmille ystävilleni ja perheenjäsenille. Tässäpä kuva yhdestä kappaleesta. Taustalla pilkottaa mummulta saatu 70-luvun keittiönverho.

Kissani Iikku taisi tänään olla tyytyväinen elämäänsä

Hississä hymyilytti

Kukkavuoka

Postimies toi minulla tänään iloisia uutisia; tilaamani digikamera oli saapunut postiin. Kameran ja uuden ihanaisen silikonivuokani kunniaksi leivoin tiikerikakkua, jonka ohjeen löysin kotikokki-sivustolta. Kakun resepti oli huonompi kuin kuvittelin ja kakku jäi vetisen makuiseksi, siksipä en julkaise ohjetta täällä. Tässäpä kuitenkin tiikerikakuksi harvinaisen raidaton aikaansaannokseni kera kirpputorilta ostetun kaitaliinan.