Djadja-Fjodor, Pjos i Kot

Tänään Joni lähti Raaheen äidilleen ja minä jäin yksin pitämään mökkiä pystyssä. On kummalista olla täällä itsekseen, kun on tottunut toisen välittömään läsnäoloon. Kissatkin ovat levottimia ja syöksyvät heti ovelle, kun rappukäytävässä eletään.

Yritin keksiä itselleni tekemistä ja lainasin muutaman kirjan. Lindgrenin Katto-Kassista, Uspenskin Fedja-setää (lapsuuden teatterielämyksen innoittamana) ja Sofi Oksasta. Opettelen nauttimaan yksin olosta ja suuntaan ajatukseni viikonloppuna koittavaan Helsingin reissuun. Onneksi kaksi viikkoa on lyhyt aika ihmisen elämästä.

Sienes

Äitini on harrastanut lyijylasitöitä jo useamman vuoden ajan, ja hänen avustuksellaan minäkin kerran pääsin kokeilemaan tuota millin tarkkaa touhua. Jälkeni ei ole kovin siistiä ja kolvatut saumat ovat osittain todella suttuisen näköiset, mutta kaikenkaikkiaan pidän sientä ihan kelpona näin ensimäiseksi lyijylasityökseni.

Seuraavasta lasityöstäni minulla on selkeä visio, nähtäväksi jää tuleeko se ikinä kaikessa suuruudenhulluudessaan toteutumaan.

Helmet

Ostin jokin aika sitten kirppikseltä ruskean helminauhan, joka kuitenkin osoittautui käytössä todella epämukavaksi. Helmet oli pujoteltu siimaan niin tiheään ja tiukasti, että koru jäi hiuksiin kiinni ja irroitti tukoittain tukkaa. Sen lisäksi että koru tuntui ikävältä, se myös näytti ikävältä - helmet eivät asettuneet kaulaan, vaan jököttivät jäykästi paikallaan.

Tänään katkaisin korun ja pujottelin helmet korutarvikkeiden mukana tulleeseen kirkkaaseen kuminauhaan. Tein helmistä paljon alkuperäistä lyhyemmän ja löysemmän kaulanauhan, joka tuntui heti mukavammalta käytössäkin. Helmiä riitti vielä rannerenkaaseenkin.

Kielet

Elämä soljuu tasaisesti eteenpäin työharjottelun merkeissä. Illat olen väsännyt tehtäviä ja päivisin touhuillut töissä muksujen kanssa. Pidän todella työstäni ja olen onnellinen, koska tiedän sillä olevan suuri vaikutus monen pikkuihmisen elämänkulkuun.

Kävimme keskiviikkona Jonin kanssa ostamassa uudet kielet kitaraani, ja se soi nyt paljon puhtaammin. Entiset kielet olivatkin osittain jo katkeamispisteessä. Kadoksissa ollut soittointoni on pikkuhiljaa palailemassa, mutta en tiedä mistä aloittaisin.

Kitaraliikkeen viereinen seinä oli koristeltu käsin piirretyillä tarroilla. Ihastelin niitä pitkän tovin ja tykästyin erityisesti vasemmassa yläkulmassa olevaan norsuun. Nämä tarrat toivat piristystä ankeaan katukuvaan. Melkeinpä hauskempia, kuin neulegraffitit!

Joni lähtee maanantaina kotikonnuillemme Pohjois-Pohjanmaalle. Hän viipyy siellä pari viikkoa, ja tulee takaisin vasta Pääsiäisen jälkeen. Olen koittanut kehittää itselleni tekemistä tuolle ajalle ja ajatella positiivisesti ("saan syödä koko suklaalevyn ihan itse!"), mutta kaksi viikkoa on hirmu pitkä aika olla ilman toisen läsnäoloa. Yhden viikonlopun vietän Vantaalla lapsuudenystäväni luona, mutta Pääsiäisviikonlopusta tulee todella kuolettavan tylsä! Täytynee ostaa Vantaan matkalta kasoittain askartelu- ja korutarvikkeita, jotta voin puuhastella niiden parissa ja unohtaa ikävän potemisen.

Puolukkaleipää

Sain eilen seinäni takana asuvalta vanhalta rouvalta kutsun kahville, mutta huomasin postiluukusta pudotetun lappusen vasta iltamyöhällä, enkä enää tohtinut yhdeksän aikaan mennä pimpottelemaan naapurin ovikelloa. Tänään Rouva oli törmännyt Joniin rappukäytävässä ja antanut mukaan pienen pussukan tuotavaksi minulle. Pussin sisältä paljastui herkullinen, vuokaan leivottu puolukkaleipä. Pistin leivän päälle paksun kerroksen voita ja nautin sen kupillisen kanssa väkevää kahvia.

Kävinkin heti pyytämässä leivän ohjeen - tässäpä teillekin:

---

1 dl ruisrouhetta, 0,5 dl ruisleseitä, 0,5 dl vehnäleseitä, 0,5 dl pellavansiemeniä, 1 dl puolukkahilloa, 1,5 dl rusinoita, 3 tl kuminaa tai fenkolia, 3 tl suolaa ja 4 dl haaleaa vettä. Sekoita ainekset ja anna seistä muutaman tunnin ajan / yön yli.

Lisää: 2 pss kuivahiivaa, n. 1,5 ltr venhäjauhoja ja 5 dl lämmintä vettä.

Sekoita hiiva jauhoihin ja sekoita taikina hyvin (ei tarvitse vaivata). Jaa kolmeen voideltuun vuokaan. Pidä uunissa 50 asteen lämmössä 15 min ajan. Käännä uuni 225 asteeseen ja paista vielä 35-40 minuuttia.

---

Tämä resepti lähtee kokeiluun! Kaupan leivät kyllästyttävät, eikä sämpylöitäkään aina huvita leipoa.

Nam!

Herkuteltiin!

Sotkin tehosekoittimessa keskenään pakastemarjoja, maitoa ja vanilja-jogurttia. Helppoa ja ihan liian hyvää! Tehosekoitin on kätevä vempele, jolla taikoo nopeasti makeita juomia, paukkuja ja kastikkeita.

Asta töistä lupasi tuoda minulle ensi viikolla helppoja virkkausohjeita lainaksi, kun kerroin hänelle innostuksestani päästä sisälle virkkauksen saloihin. Haluaisin virkata pipoja, kukkia ja suuren läjän värikkäitä isoäidin neliöitä, joista sitten tekisin viltin olohuoneeseen.

Kupposia

Kävimme pienellä päiväkävelyllä auringonpaisteen innoittamana ja päätimme poiketa läheiseen kierrätyskeskukseen tutkailemaan. Hyllyt notkuivat tavaraa, joten lyhyestä poikkeamisesta tulikin melkein kahden tunnin reissu.

Ostin kaikenlaisia kahvikuppeja hintaan 20 senttiä kappale. Ajattelin kylvää kupposiin yrttejä ja asettaa ne ikkunalaudalle kasvamaan. Kukkien ja kasvien kanssa touhuaminen olisi paljon mukavampaa (ja helpompaa!), jos minulla olisi edes pikkuriikkinen parveke... Toistaiseksi on kai tyydyttävä viherpiipertämään täällä sisätiloissa.

Ostin myös kukallisen emalikattilan, josta ei enää kattilaksi ole. Ajattelin irrottaa kattilalta korvat ja siirtää siihen tällä hetkellä aivan liian pienessä törpössä sinnittelevän rönsyliljan. Sitä odotellessa pääsee kattila hetkellisesti vessaan pitämään paperirullat ojennuksessa!

Kukkakoru

Hamahelmeilin tänään pitkästä aikaa, mutta koska mielessäni ei ollut mitään kivaa ideaa, sain aikaiseksi vain yksinkertaisen, kelta-oranssin kukkakaulakorun. En tiedä tykkäänkö korusta, tai tulenko ikinä pitämään sitä, mutta ehkä se voisi käydä yhteen keltaisten paitojeni kanssa.

Yksi kukkasista näköjään lenksuttaa hassusti minne sattuu... Höh. Pitää ilmeisesti korjata koru vielä tälle illalle, ettei se pääse unohtumaan.

Kevättä

Uskaltauduin tänään auringonpilkahdusten rohkaisemana ylös sairasvuoteeltani. Olo on vielä heikko ja voimaton, mutta innostuin nappaamaan muutaman kevätkuvan viedessäni roskia pihalle.

Ripustin myös kattokruunun ikään kuin kirsikaksi työpyödän hallitua kaaosta koristamaan. Tänään olisi ollut intoa sisustaa ja siivoilla asuntoa, mutta hengästyin jo pyykkejä laitellessa. Surkeaa.

Purkkeja ja purkukoita

Pyörähdettiin pikaisesti löytökirppiksellä. Yritin metsästää korutarvikkeita, mutta ikäväkseni en onnistunut löytämään mitään näperrysintoa herättelevää pikkutavaraa. Sen sijaan löysin jotain muuta.

Erik Kold Plast-purnukoita, joista tuli pesun jälkeen ihan oivia kapistuksia. Suurempi pääsee toimittamaan sämpyläkipon virkaa, mutta pienemmälle mietin vielä käyttötarkoitusta. Kippoja ja kuppeja ei koskaan voi olla liikaa! Hinta oli yhteensä parin euron luokkaa.

Pieni maatuskanpoikanen maksoi 20 senttiä ja se pääsi liesituulettimen päälle toisen pikkumaatuskan ja puisten sotamiehien seuraksi.

Kissat halusivat tänään kummallisesti osallistua kuvaukseen ja onnistuivat kuin ihmeen kaupalla aina puskemaan muunmuassa nokkansa, häntänsä tai karvaiset koipensa jokaiseen otokseen. Plasto-kuvassa Iikku ihmettelee pikkupurkkia ja alemmassa Maija aloittelee jalkapallo-ottelua maatuskan kanssa. Vastaavia kuvia näpsin tänään monta.

Tuhkimo

Tässäpä tämän päivän koruantia. Korvikset syntyivät vanhoista, kultaisista barbiekengistä, kun pinkkejä en onnistunut löytämään kätköistäni.

Vihdoinkin kirjapostia

Tänään töistä tullessani minua odotti eteisen lattialla pieni paketti - wreck this journal oli saapunut! Kovin tarkasti en ole vielä ehtinyt sen sisältöön paneutua, mutta tässä muutamia herkkupaloja, joihin ihan erityisesti ihastuin.

Kirja-aiheisia postauksia putkahtanee tänne sitä mukaa, kun löydän aikaa kirjan täyttelyyn. Tämä ilta menee kuitenkin koulujuttujen ja korujen parissa, joista postaus luvassa joko myöhemmin tänään, tai viimeistään huomenna.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Sängyn pohjalla

Olen taas sairaana ja yritän saada nuhakuumeen aisoihin juomalla kuppitolkulla inkivääriteetä, jolla olen selättänyt pahojakin pöpöjä. Nenä valuu, silmät vuotavat ja ylähuuli on niistämisestä rohtunut. Päässä humisee ja olo on kokolailla tokkurainen.

Energiani on juuri ja juuri riittänyt Jennifer Westwoodin toimittaman "Muinaisten kulttuurien arvoitukset"-kirjan selailuun, jossa perehdytään muinaisiin kaupunkeihin, kadonneisiin maihin ja symbolisiin maisemiin - mielenkiintoista!

Löytöjä

Koluttiin eilen äiskän kanssa tuntitolkulla Lappeenrannan kirppiksiä ja tehtiin kumpainenkin löytöjä. Kirppisten jälkeen suunnattiin äidin tuttavien kanssa Olé-ravintolaan syömään härän sisäfilettä. Illaksi mentiinkin vielä samaisten tuttavien luo iltaa istumaan - Timppa ikäänkuin lupautui rakentamaan minulle oman sähkökitaran!

Äiti löysi 15 eurolla vanhan helmitaulun - olen kateellinen!

Ja minä ostin patalaput yhteensä 5 eurolla - kivat värit!

Venäläinen puuheppa 1 euron (!!!) Kansantorilta.

Vanha 60-luvun nalle, jonka raajat voi taivutella istuma-asentoon ja jonka massusta kuuluu kummalisia ääniä 1,5 euroa Kansantorilta.

Ja peltirasia koruaskarteluilleni hintaan 5 euroa eurokirppikseltä.

Viimeisimpiä vaatehankitoja

Tänään aurinko paistoi niin kauniisti, että saatoin ottaa kuvia muutamista viimeaikaisista kirppislöydöistäni. Vaatteet eivät ihan pääse oikeuksiinsa hengarissa roikkuessaan, mutta vierastan kameran edessä olemista ja päätin jättää poseeraamisen heille, jotka sen osaavat.

Pari kokoa liian suuri ruskea pitsimekko Löytökirppikseltä hintaan 5 euroa. Tykkään tästä kuin hullu puurosta, vaikka se onkin hieman huonon mallinen ja roikkuu päälläni kuin puolijoukkueteltta. Ostoslistalla seuraavana onkin jokin hauska vyö, jolla voisin piristää mekon ilmettä.

Marialta 6 eurolla ostettu uusi paita, minkä Maria oli erehdyksissään hamunnut alennusmyynnistä. Kiva ja sinapinkeltainen - se on lempivärini, mitä pukeutumiseen tulee.

Musta-valko-raidallinen, pitkä T-paita kliseisellä kuvalla. Peruskiva paita, jota käytän tylsinä päivinä farkkujen kanssa. 2 euroa.

Valtava, lämmin, painava, kodikas, harmaa, IHANA villatakkini, johon rakastuin jo aikoja sitten nähdessäni sen H&M:llä. Silloin se oli liian kallis ja jäi tankoon roikkumaan, mutta voi miten onnellinen olin löytäessäni samaisen neuleen kirppikseltä 5 eurolla.

Löysin paidan H&M:ltä viime syksynä ja ensimäinen ajatukseni oli "mitä #!!!#%!". Olin ihan raivoissani löytäessäni Iggy-paidan moisesta massamuotiliikkeestä ja raivoni yltyi kun tutkin kaupan rekkejä, jotka kuhisivat David Bowieta, Stoogesia ja Ramonesia... Huh. Ilmeisesti paidat oli suunnattu 14-vuotaille emo-tytöille, jotka eivät ole kyseisistä artisteista kuulleetkaan. Vannoutuneena Iggy-fanina paita oli kuitenkin saatava ja vaikka paita onkin päälläni jatkuvasti, varon hiiskumasta kellekään sen alkuperästä.

Äiti on matkalla Lappeenrantaan yksin, sillä pikkusiskoni joutui jäämään flunssan kourissa kotiin kissavahdiksi. Huomenna luvassa on kauppojen koluamista ja Lauantaina lähdemme kylpylään!

Nappulakorvikset ja sairaspäivän herkuttelua

Kurja olo. Mittari on näyttänyt jo pari päivää hieman koholla olevaa ruumiinlämpöä ja päätin jäädä töistä pois ainakin täksi päiväksi. Saan huomenna vieraita pitkän ajomatkan takaa ja haluan olla terveenä kun äitini ja Kaisa-sisko saapuvat Lappeenrantaan.

Kotona löhöäminen puolikuntoisena on tylsää! Olen kuluttanut aikaani kitaraa soitellen ja uusia uusia kappaleita opetellen. Ehkäpä sormeni joskus taipuvat ja haparointi sointujen vaihdossa vähenee.

Tein myös korvikset pelinappuloistaa ja niistä tuli mielestäni ihan veikeät.

Joni haki meille ison pahvilaatikollisen jäätelöä jääteloautolta, se pirulainen kun sattuu pysähtymään melkein kotiovellani! Minulla on tänään oikein erityisoikeus herkutella, olenhan toipilas.

Ja höh. Wreck this Journal ei vielä mätkähtänyt postiluukusta.

Kettu ja tanhukengät

Roxy times-blogissa oli kiva koruhaaste, jonka innoittamana minäkin ajattelin siivoilla vuosia pölyä keränneen korurasian ja esitellä pari korusuosikkiani. Olen hirveän huono käyttämään koruja - niiden vaihteleminen tuntuu aina kiireessä unohtuvan ja niinpä kaulassani roikkuu usein vain punainen, kirppikseltä löytynyt helminauha. Sormuksia käytän tuskin ollenkaan ja rannerenkaatkin tuntuvat olevan vain tiellä. Yhden lempikoruistani onnistuin baarireissun jälkeen rikkomaan ja se odottaa korjaajaansa WC:n peilikaapissa.

Savinen kettukoru on vanha. Se on kulkenut mukanani ainakin 15 vuotta ja aina vain pidän siitä enemmän.

Nämä tanhukengät sain myös pikkutyttönä ollessani alle kouluikäinen. Löysin ne uudestaan vasta viime viikolla ja nyt en malttaisi enää ollakaan ilman niitä. Huomatkaa myös kuvaan päässyt kaksoileukani!

Legokorvakorut

Häkkivarastoni syövereissä odotteli kaksi punaista legopalikkaa koruintoni viriämistä ja koska minulla ei tänään ollut muutakaan tekemistä, päätin tarttua tuumasta toimeen. Saapa nähdä kuinka kauan nuo pysyvät ehyenä, minulla kun ei ollut pihtejä joilla puristaa renkaat paremmin yhteen. Lähes vastaavat nappikorvakorut bongasin myös Pientä Kivaa-blogista, käykäähän kurkkimassa - se on pullollaan kaikkea kaunista, inspiroivaa ja iki-ihanaa.

Huomaan usein piiloutuvani kylppäriin ollessani apea. Lasken ammeen täyteen lämmintä vettä, lueskelen hyvää kirjaa, tai raavin karanneita ajatuksia kokoon. Suljetun oven taakse on helppo paeta tekemättä jääneitä asioita, arjen ankeutta ja parisuhteen kiemuroita. Itkuni katoaa veden kohinaan ja alakulo huuhtoutuu viemäriin pesuveden mukana.

Pocahontas

Olen ihan unohtanut esitellä teille uusimmat kenkäni, mitkä vihdoin tohdin ostaa pitkällisen säästökuurin jälkeen. Totesin yksinkertaisesti TARVITSEVANI nämä ihanuudet jalkoihini kuljettuani kolme kesää lähes pelkästään tennareilla. Tällä hetkellä inkkaritossut odottavat hattuhyllyllä kuivempia kelejä - voi kesä, tule jo!

Tilasin myös tällaisen kirjan:

Se kolahtanee postiluukusta viikon sisällä. Kirjan jokaisella sivulla on tehtävä, joka täytyy suorittaa luovuutta käyttäen. Tehtävät vaihtelevat laidasta laitaan, ja niiden joukosta löytyy pähkähullujakin juttuja - kirjan kanssa täytyy käydä mm. suihkussa. Löysin nettisivutkin kirjaan liittyen, käykäähän tutkailemassa ihmisten upeita aikaansaannoksia. Ilmeisesti meidän talouteen tiensä löytää vielä toinenkin kappale kyseistä kirjaa, sillä Joninkin innostui kirjan ideasta hellyyttävän paljon!

Kielletty hedelmä

Kävimme toissapäivänä Elokuvateatteri Nuijamiehessä katsastamassa leffan Kielletty Hedelmä. Meillä kummallakin oli elokuvaa kohtaan aikamoisia ennakkoluuloja, mutta ne kumoutuivat heti alkuunsa. Leffa oli hyvin kuvattu, näyttelijäsuoritukset odotettua parempia ja tarina koskettava. Osa elokuvasta oli kuvattu Pohjois-Pohjanmaalla, lähellä kotikaupunkiani, ja tuttu murre ja maisemat olivat riemastuttava lisä jo muutenkin positiiviseen elokuvaelämykseen. Suosittelen kaikille tätä ei-niin-perinteistä, kasvamisen vaikeudesta kertovaa rainaa.

Ihastuin myös elokuvateatteriin. Kerrankin kunnon penkit, jotka ihan hellivät kovalla kotisohvalla näivettynyttä takapuolta. Hihi.