Tämän kevään vappuhippalot jäivät vain ajatuksen tasolle, sillä olemme tyhjätaskuja. Eräs luokkatoverini kutsui meidät kyläilemään, mutta köyhän miehen vaihtoehto illanistujaisille oli eväsretki rantakallioille. Pidimme sitten lystiä ihan kaksin, ja mukavaa oli näinkin.
Eväsnyyttiin pakkasin makkaravoileipiä, mandariineja ja mansikoita.
Pieni muurahainen oli löytänyt tiensä pajunkissaan. Hassu otus.
Tänään käveleskelimme pitkin Saimaan rantoja käsi kädessä ja iloitsimme kesäisestä ilmasta. Lähellä vesirajaa oli omituinen kivimuodostelma, jonka olemassaoloa ihmettelin. Joni tiesi kertoa, että tätä kivien muodostamaa rivistöä kutsutaan lohikäärmeen hampaiksi. Se on sodan aikana pysäyttänyt panssarivaunujen etenemisen.
Kotiin saavuttuamme söimme valtavat kimpaleet vaniljajätskiä kera toffeesuklaan ja kaakaojauhon.
Löysin eteisen lattialta suuren punaisen kirjekuoren. Iloisena avasin sen, ja mitäs sieltä löytyikään - soma, kultaiseen lahjapaperiin kääritty rasia ja syntymäpäiväkortti lempikummeiltani.
Rasian sisältä paljastui hopeinen ja kauniin yksinkertainen rannekoru. Merja on aina osannut ostaa koruja minun makuuni, jopa kultasepän liikkeistä, joista itse en oikein löydä mitään. Kiitos teille tärkeät siellä pohjoisemmassa!
Kävimme kävelyllä ja jäätelöostoksilla. Monta päivää kestänyt tuuli oli vihdoin laantunut, ja auringonsäteet lämmittivät myös meitä kahta vilukissaa. Tutkailimme varpaat märkinä paikkoja, joihin emme olleet ennen uskaltautuneet. Kyllä se kesä sieltä tulee, kun on tullakseen.
Soutuvenesatamassa oli monta nälkäistä vaakkua, joille heittelimme leivänkannikoita.
Löysimme myös vanhan, suuren puun, johon pojat olivat rakentaneet majan. Minäkin haluan!
Toivo-koira oli meitä kotipihassa vastassa. Oli ollut emäntänsä kanssa risusavotalla.
Ja kas, krookuksetkin uskaltautuivat jo pilkistelemään pensaan juurelta.
Loppuun vielä erityiskiitos Marialle, joka oli löytänyt minulle veikeän maatuskapariskunnan kirpputorilta. Ne pääsivät ikkunalaudalle seuraamaan elämäämme, kunnes keksin niille paremman paikan.
Kierrätyskeskuksesta löydetyistä aurinkolaseista syntyi pirtsakka kaulakoru. Vaatetus on mikä on, ja kuvien laatukin hieman kyseenalainen, mutta en malttanut odottaa kuvauksen kanssa huomiseen, vaan päätin näpsiä joitain epämääräisiä otoksia keittiön pimeydessä jo tänään. Rillit eivät nyt kyllä täysin pääse oikeuksiinsa... Ne kaipaavat kaverikseen jotain kivaa paitaa!
Ja tässä päivän lounas! Todella hyviä nuudeleita. Hieman halppisnuudeleita kalliimpia, mutta maittavampia, vähemmän rasvaisia ja suuremmassa pakkauksessa. Suosittelen kiperiin tilanteisiin - itse turvauduin näihin siksi, että Joni on vuorostaan vatsataudissa, enkä jaksanut kokkailla mitään suurempaa.
Ilta-aurinko paistoi tänään kauniisti, ja ikkunalaudalla viihtyivät niin kissat, kuin tuoreet balsamin taimeni.
Ja mikä parasta, ostimme uuden pelikonsolin!
Työtoverit ihanaiset muistivat minua kukkopillillä. Yksi lisää ikkunalaudalle!
Ja lapset olivat piirtäneet minulle suuren läjän kuvia muistoksi. Tässä kaksi suosikkiani, jotka aijon kehystää. Vaaleanpunaisessa olen tipun kanssa metsästämässä suklaamunia. Kuvassa myös omenapuu, kukkia ja vitsa. Vihreä kuvassa toimin tänään mallina ja Pekan piirrustuksesta tulikin sangen hauska!
Kallioon on aikoinaan kaivettu / räjäytetty sokkeloisia juoksuhautoja.
Juoksuhautoja pitkin pääseekin maan alla sijaitsevaan bunkkeriin, joka on jaettu jykevillä rautaovilla kahteen osaan.
Tässä pommisuojista toinen, se valoisampi. Toisessa oli niin pimeää, etten tohtinut peremmälle astua yksin ilman taskulamppua. Tämäkin kuva on salaman kanssa napsaistu, sillä huoneeseen valoa toi vain tuo pikkuinen pyssyluukku.
Tämä luukku tosin ei ole sama kuin aiemmassa kuvassa oleva, vaan tämä sijaitsee etäämpänä pienessä betonisessa, kallioon valetussa huoneessa.
Kunnioitusta ja hieman pelkoakin herättävä paikka. Osa juoksuhaudoista on jo hieman päässyt rehevöitymään ja nuorison kädenjälki näkyy paikanpäällä helvetinmoisena saastana. Käytävät kuhisevat ammuttuja raketteja, karkkipapereita, tupakannatsoja, deodranttipurkkeja (mitä ihmettä???) ja seinät on tökerösti töhritty suttuisilla spreijauksilla. Miksi?
Kävin kävelyllä kierrätyskeskuksessa ja reissu venyi taas odotettua pidemmäksi. Kolusin kahden tunnin ajan astiahyllyjä ja kävin lävitse joka ikisen lautaspinon ja kahvikuppirivistön. Kahvikuppikokoelmani kasvoi viidellä kipposella.
Nyt ne nököttävät somasti keittiön ikkunalaudalla ja odottavat edelleen yrttien kylvöä.
Lautasen ostin kissanruokaa varten, sillä olen lopen kyllästynyt muovisiin, epäsiistin näköisiin kulhoihin, jotka rumentavat kissojen ruokailunurkkausta. Kuppien ja lautasten lisäksi ostin pari jäkiruokakippoa ja vanhat lasten aurinkolasit, joista on tarkoitus väsätä kaulakoru.
Iltaa varten hain muutaman suklaamunan, mämmiä ja vaniljakastiketta. Tänään aijon herkutella ja tuskailla koulutehtävien parissa... Kunhan olen ensin saanut nukuttua kunnon päiväunet!
Olen kyllästynyt tennareiden kumikärjissä muhiviin varpaisiin ja haluaisin kesäkengät. Elloksen sivuilta löysin kolme kivaa vaihtoehtoa!
Nämä ovat kivat, sillä ne käyvät mielestäni hyvin niin hameiden, kuin pillifarkkujenkin kanssa. Tykkään kaikesta konjakinvärisestä.
Ja kahdet erinlaiset Jeesus-kengät, joista kummatkaan eivät ole ihan sitä mitä olen hakenut, mutta kuitenkin parhaimmat vaihtoehdot tähän mennessä vastaantulleista gladiaattoreista.
Marimekon kankaasta ommeltu kissa kirppikseltä kahdella eurolla.
Tuliaiskirja Pratchetiin hullaantuneelle Jonselmolle.
Mustat shortsit makasiineilta kahden euron hintaan. Näiden kaveriksi ostin Seppälästä siniset legginssit.
.....
Minulla on kova ikävä Jonskaa.
Junani saapui Helsinkiin Perjantaina kahdeksan aikaan illalla. Minä olin väsynyt töistä, Kata koulusta ja päätimmekin viettää illan neljän seinän sisällä löhöillen. Pelasimme rummuttelupeliä Nintendolla ja söimme itsemme ähkyyn sipseillä.
Lauantaina lähdimme liikenteeseen jo 09:00 aikoihin. Kiersimme Vallilan Makasiinit ja minä olin shokissa tavaran paljoudesta! Löydöt jäivät kuitenkin aika vähäisiksi, sillä ostin vain shortsit ja kissapehmolelun. Minä en osaa enää tuhlata!
Syöpöteltiin siiderin voimin Foorumin liepeillä olevassa Kana-paikassa - namskis! Etualalla oleva annos on minun. Wrap ja hitsin hyvät ranskikset!
Katan Ama-koira oli hämillään heliumpallosta ja kummasteli, kun pallo ei tippunut!
