Turku kuvina

Syötiin, juotiin, naurettiin, laulettiin.

tuliaisia turusta

Viikonloppu Turussa oli ihana ja rentouttava! Ihan vielä en kuitenkaan jaksa palata turku-kuviin, vaan esittelen muutamia ostoksia ja tuliaisia.

Kuoritut hampunsiemenet, goji-marjat ja auringonkukansiementöhnä Ruohonjuuresta. Sangriapurnukka syysiltoja piristämään ja iso purkki tonnikalaa Kalevilta kotiinviemisiksi.

Sjögrenin "Kasvokkain - muistiinpanoja Beninistä" ja läjä Reetta Isotupa-Siltasen taidekortteja Sammakosta.

Lepparineule GT:stä.

Rusettikuvioinen seilorimekko kirppiksiltä. Mikä löytö! Kauluksessa on pieni ruskea tahra, joka täytyisi jollain ilveellä poistaa. Vielä kun keksisi, missä ja miten ihmeessä tätä käyttäisi.

Kirppikseltä H&M:n perusneule, jossa koristekirjailut. Sotkin kauluksen hammastahnaan lähtöaamuna, enkä ole vielä jaksanut pestä sitä.

hieman lähempänä afrikkaa

kuva lainattu täältä

Olen ollut yhteydessä Tansaniaan. Tällä hetkellä pohdimme yhdessä Tanzania Volunteersin kanssa, millainen harjoittelupaikka olisi minulle paras. Torstaina tapaan jälleen kerran koulumme KV-vastaavan. Tarkoitus olisi sopia tarkka harjoitteluajankohta ja pohtia muita lähtöön liittyviä juttuja.

Enkunkieliset työnhakupaperit (CV ja hakemus) ovat melkein valmiita. Hakemusta ajattelin muutella hieman ja lopuksi näyttää molemmat paperit englanninkielenopettajalle. Kielioppi ja ammattisanasto ovat unohtuneet täysin.

Ylihuomenna lähden Turkuun hyvän ystäväni luokse. Yritän reissun jälkeen päivittää blogiin matkajuttujen lisäksi myös muutaman käsityöjutun. Villasukkavillityskin on tuloillaan!

Kuntoon

Kesäherkut, vuorotyö, liikunnan unohtuminen, elämää kokonaisvaltaisesti hallitseva epäsäännöllisyys... Minulla on kamala olo!

Painoa ei ole tullut haitaksi asti, eivätkä kanssaeläjäni välttämättä edes huomaa muutamaa lanteilleni kertynyttä lisäkiloa. Tunnen ne itse, ja se riittää. Alamaha röllöttää housunkauluksen päällä. Reidet löpsöttävät kun kävelen. Turvottaa, ahdistaa ja ihokin on näppyläinen.

Hengästyn ja puuskutan kesän jäljiltä. Koulumatkalla pyörä meinaa lentää jorpakkoon jo ensimmäisessä ylämäessä. Vatsalihaksetkin, ne vähäiset, ovat surkastuneet olemattomiksi.

Terveellisen ruokavalion olen jo aloittanut. Karkit, pullat ja muu makea ovat pannassa. Jätskipuikon sallin itselleni silloin tällöin. Leipää en enää mussuta samanlaisia määriä kuin töissä ja silloinkin kun syön sitä, suosin runsaskuituisia tuotteita. Kouluun otan omat eväät, ettei tule kiusausta kahvilan pestosämpylöihin, tai hyydykekakkuihin. Säännölliset ruoka-ajat - ei napostelua, ei yösyömistä. Paljon hedelmiä, vielä enemmän kasviksia. Pidän ruokapäiväkirjaa, kunnes terveellinen ruokavaliosta syntyy taas osa arkea. Syön paljon, mutta syön hyvin.

Herkuttelunkin sallin itselleni silloin tällöin. Kun ensi viikolla lähden Turkuun, aion syödä juuri sitä mitä haluan. Junaan iso pussi Makuunin irtokarkkeja ja Liedossa Kalen tekemää pitsaa!

Liikunnankin aloitan. Lukujärjestys ja budjetti sallii pari salikäyntiä viikossa. Muutoin lenkkeilen ja jumppaan kotosalla. Vaikka vihaan lenkkeilyä (päämäärätöntä tallustelua) ja kuntosalilla käyntiä (tylsää, kyllästyttävää), tykkään olosta, joka tulee liikunnan jälkeen. Voin fyysisesti paljon paremmin, mutta liikunta vaikuttaa suuresti myös mielialaani. En turhaudu niin helposti. Jaksan enemmän ja saan onnistumiskokemuksia.

Kun olen saanut kesäkilot kuriin, keskityn kiinteytymiseen ja lihasharjoituksiin. Tikkulaiha en halua olla, enkä vaakaa tuijottaa. Haluan, että vartalossani olisi enemmän lihaksia, kuin pelkkää lölleröä.

Tästä se alkaa, terveellinen elämä!

Valintoja

Jotta passini pysyisi matkan ajan kurissa ja nuhteessa, se tarvitsee ehdottomasti passipussin. Tähän tulokseen tulin, kun eksyin peikonpoika-nettisivuille ja löysin sieltä ainakin sata söpöä passeille tarkoitettu kangaskoteloa. Tähän päivään saakka on passini kulkenut mukana lompakossa. Ehkä olisi käytännöllisempää, jos sille olisi oma paikkansa.

Kuvat peikonpoika. Passikotelo 15,20€

Ehdoton välttämättömyys, kyllä! Nyt vain en osaa valita, minkä kolmesta yllä olevasta tilaisin. Apua!

Things to do

Kasasin kokoon tiivistetyn listan asioista, jotka minun on tehtävä kun arki alkaa. Jotain varmaan unohdinkin, kun siitä tuli niin paljon lyhyempi, kuin olin ajatellut.

- Kirjoita englanninkielinen työhakemus
- Laadi englanninkielinen CV
- Ota yhteys Tanzania Volunteersiin
- Käy otattamassa passikuvat passiin ja viisumihakemukseen
- Hanki passi
- Osta laukku käsimatkatavaroille
- Jatka rokotussarjaa
- Soita KLM:n asiakaspalveluun ja hoida itsellesi lentoliput suoraan sieltä, tai Kilroylta.
- Ota selvää vakuutusasioista
- Valmistele liitteet Otsakorvelle
- Osta uusi lompakko, joka syö sisäänsä passin, mutta pysyy silti hyvin kiinni.
- Hanki lahjoitukset Afrikan lapsille
- Harjoittele enkkua kyllästymiseen saakka

omaa aikaa

Vapaapäivä. Pesin matot pyykkituvan lattialla, lojuin sängynpohjalla, töpsyttelin kotipihassa vilpoisissa pellavahousuissani ja valokuvasin.

Ilmassa on jo syksyn tuntoa. Työpäiviä on jäljellä muutama hassu, kouluun pitäisi palata tiistaina. Tämä kesä on ollut erinlainen. Välivaihe ennen Tansaniaan lähtöä, en ole osannut nauttia siitä.

askel eteenpäin

Pudotin tänään ehkä elämäni merkittävimmän kirjekuoren Itellan postilaatikkoon. Apurahahakemus on nyt matkalla Helsinkiin. Enää en voi muuta kuin odottaa.

Kauhistuttaa ja jännittää, mutta olen toiveikas. Kunpa rahalippaiden päällä istuvat näkisivät matkassani saman seikkailun kuin minä. Päätös tuesta tulee vasta marraskuussa... ja sitä ennen on sata ja yksi asiaa tehtävänä!

lohdutuskengät

Ei ole sellaista murhetta, surua, tai epätoivon hetkeä, jota uusien kenkien ostaminen ei poistaisi.

Jos en pääse Afrikkaan, on minulla ainakin pehmoiset kengät, joiden vieressä nukkua kylminä talviöinä.

uupumus

Kymmenittäin papereita ja vakuuttelua, että juuri minä ansaitsen apurahat matkaani varten. Sitä tämä on ollut toukokuusta saakka. Sanamuotojen pyörittelyä, tavoitteiden laatimista, virkatodistuksia, veropapereita, työtodistuksia, alustavan matkasuunnitelman laatimista poukkoilevista ajatuksista asiakirjatekstiksi. Nyt minä en yksinkertaisesti jaksa.

Minä vihaan auktoriteetteja. On vastoin ajatusmaailmaani selvittää vieraille tahoille vanhempieni tuloja, kun minulla on omat tuloni joilla elätän itseäni. Inhottaa juoksuttaa äitiä ja isää virastoissa virkatodistusten perässä vain siksi, voin lähettää ne liitteeksi hakemukseen, joka alkaa sanoilla "anon kunnioittaen". Onneksi tämä paperisota on kohta ohi ja voin jäädä nöyränä odottamaan, että näkeekö apurahoja jakava taho unelmaani toteuttamisen arvoisena.

Koepakkaus

Päivitykseni ovat näköjään menossa suuntaan, joka luultavasti karkoittaa suurimman osan lukijoistani. Ensin rinkka, sitten vaellussandaalit ja nyt taas rinkka... Minä nimittäin koepakkasin sen tänään!

Pullero

Vaikka ostoshetkellä ajattelin olevani tekemässä parasta mahdollista ostosta, alkoi rinkan koko arveluttaa myöhemmin. 55 litraa ja 2 kuukauden kamat tuntui mahdottomalta yhtälöltä, kunnes tänään survoin sen täyteen vaatteita ajatuksenani testata, kuinka paljon rinkka loppujen lopuksi syö sisäänsä. Kaivoin kaapeistani vaatteita summanmutikassa, ja tässä tulos...

Rinkkaan mahtui huoletta:

6 pitkähihaista
27 t-paitaa
mekko
6 hametta
3 bikinit
3 käsipyyhettä
2 kylpypyyhettä
7 paria sukkia
housut
10 pikkuhousut
legginssit

Ja enemmäkin olisi mennyt! Pakattuna rinkka painoi 10 kiloa, eli lentoyhtiön painorajoitusten mukaisesti saisin ottaa mukaani vielä toisen mokoman läjän vaatteita. Tavaraa oli paljon yli oman tarpeeni, sillä pyyhkeitä en ota mukaani lainkaan, bikineistä osa jää kotiin, t-paitoja tuskin tarvitsen liki kolmeakymmentä kappaletta ja pitkähihaisiakin otan mukaan vain pari.

Rinkan lisäksi otan matkaan käsimatkatavaroiden mittavaatimukset täyttävän olkalaukun. Kaiken tyhjän tilan aion täyttää lahjoituksilla, joita haluan viedä orpokotiin ja lasten vankilaan!