Musiikki elämässäni

Hermoni alkavat kiristyä, sillä yritän puolen tunnin sisään jo kolmatta kertaa osallistua tiptoes-blogista bongaamaani kivaan haasteeseen. Blogspot yrittää turmella hienot suunnitelmani, eikä youtubekaan suostu saumattomaan yhteistyöhön. Kokeillaanpa vielä kerran.

Haasteen säännöt kuuluvat seuraavanlaisesti:

- etsi esim. youtubesta musiikkivideot annettujen kategorioiden biiseihin.

- linkitä video blogiisi ja kirjoita halutessasi lyhyt perustelu.

- haasta kolme henkilöä.

1. tunnelmannostattaja: biisi, joka saa aina nostamaan kannat kattoon ja krakan olalle.

Tutustuin Iggyyn ollessani 16-vuotias. Punk-genre kiinnosti ja luin Legs McNeilin ja Gillian McCainin kirjoittamaa kirjaa "Please kill me" kuin Raamattua. Kirja on edelleen hyllyssäni ruttuisena, maailmaa nähneenä ja kärsineenä, ja vieläkin minä saatan lukea sen yhtä kiinnostuneesti ja syventyen kannesta kanteen saman päivän aikana. Vaikkei Punk-musiikki enää olekaan se intohimoisin kiinnostuksenkohteeni, on Iggy Pop tullut elämääni jäädäkseen. Tässä siis Iggyn klassikko "The Passenger"

Hyvänä kakkosena The Doors. Koska yhtä tunnelmannostattajaa on vaikea valikoida yhtyeen säpäkästä tuotannosta, valitsen biisiksi kaikille tutun ja aina yhtä loistavan kappaleen "light my fire".

2. fiilistelyhetkiin: näitä kuuntelen kun haluan unohtaa kaiken muun.

Hyvän tuulen biisi. Narsistisesta luonteestaan huolimatta (vaiko juuri sen ansiosta?) on Lou Reed kirjoittanut ja säveltänyt sangen laajan kirjon oikein hyvää musiikkia.

Tamperelaiselle Moskova-yhtyeelle myin itseni nähdessäni heidät sydän murtuneena, sielu vereslihalla ja todella rouheassa humalatilassa jossakin Oululaisessa, tasottomassa juottolassa. Tämä ei ehkä ole biisien parhaimmistoa, eikä heikkolaatuinen liveäänite anna oikeutta yhtyeen vetovoimaisuudelle, mutta MySpacesta pitäisi löytyä parempi laatuista musisointia näiltä manse-pojilta.

3. minun biisini: joku henkilökohtainen kappale.

Madeleine Peyrouxin "Between the bars" on kappale, jota kuuntelen surullisena. Helpottaa oloa ja tuo silmäkulmiini kyyneleet melkein joka kerta.

Jipun versio Kotiteollisuuden Tuonelan koivuista ei ole pelkästään minun, vaan myös hyvän ystäväni Tatjan kappale. Se muistuttaa minua yhteisistä, ihanista ja oluthuuruisista hetkistämme Teikan iskän asuntovaunussa.

The Dillinger Escape Plan on yhtye, jonka kuuntelemiselle Joni on, ja oli etenkin aikojemme alussa vihkiytynyt. Kappale "Unretrofied" tuo mieleen kaikki ne sydämen tykytykset ja pään sisäisen kaaoksen, joita elin läpi noina hieman pimeinäkin aikoina. Kaunis kappale muuten todella surkuhupaiselta kokoonpanolta.

4. tehosoitto: eniten repeatillä pyörivä biisi.

Nämä repeatilla pyörittämiset ovat nykyisin jääneet todella vähäisiksi, mutta viime viikkojen ehdoton suosikki on ollut The Doorsin "touch me".

5. Sisko suosittelee -kategoria<3

Raahelainen "Harmaja" yhtye ei ole vielä täysin lunastanut ansaitsemaansa huomiota laajan kuulijakunnan keskuudessa, mutta näistä pojista kuullaan vielä takuulla. Kaunista, synkkää, melodista, pysäyttävää. Tutustukaa.

Heitän haasteen Minttu-Maarialle!