Juhlimme eilen 22-vuotispäivääni ja kävimme Kaupunginteatterissa katsomassa Ihmissusi-näytelmän. Esitys oli kunnianhimoinen ja näyttelijäsuoritukset kerrassaan huikeita.
Tänään käveleskelimme pitkin Saimaan rantoja käsi kädessä ja iloitsimme kesäisestä ilmasta. Lähellä vesirajaa oli omituinen kivimuodostelma, jonka olemassaoloa ihmettelin. Joni tiesi kertoa, että tätä kivien muodostamaa rivistöä kutsutaan lohikäärmeen hampaiksi. Se on sodan aikana pysäyttänyt panssarivaunujen etenemisen.
Kotiin saavuttuamme söimme valtavat kimpaleet vaniljajätskiä kera toffeesuklaan ja kaakaojauhon.
3 kommenttia:
Hei, kysyit blogissani nappiaihioiden ostopaikkaa: putiikki löytyy Etsystä ja sen nimi on ButtonBoutique.
Oioi. Ensinnäkin laulan sinulle käheän kamalalla lauluäänelläni paljon onnea vaan!
Toiseksi mieleni tekee nyt järjettömästi suklaata. En ole tänään syönyt kuin kaksi suklaapatukkaa...
Kolmanneksi, merenrantakävely on kauneinta mitä voi syntymäpäivänä, tai elämässä yleensäkin, tehdä. Oijoij.
Anni: Kiitos kovasti! Tuopas olisikin hauskaa touhua!
Minttu: Kiitos paljon onnitteluista, tunnen itseni jo vanhaksi räähkäksi! =) Suklaa on kyllä todella harvinaisen addiktoiva aines! Sitä voi syödä iloon ja suruun, aamuisin ja iltaisin ja vaikkapa aina!
Lähetä kommentti