Kävimme kävelyllä ja jäätelöostoksilla. Monta päivää kestänyt tuuli oli vihdoin laantunut, ja auringonsäteet lämmittivät myös meitä kahta vilukissaa. Tutkailimme varpaat märkinä paikkoja, joihin emme olleet ennen uskaltautuneet. Kyllä se kesä sieltä tulee, kun on tullakseen.
Soutuvenesatamassa oli monta nälkäistä vaakkua, joille heittelimme leivänkannikoita.
Löysimme myös vanhan, suuren puun, johon pojat olivat rakentaneet majan. Minäkin haluan!
Toivo-koira oli meitä kotipihassa vastassa. Oli ollut emäntänsä kanssa risusavotalla.
Ja kas, krookuksetkin uskaltautuivat jo pilkistelemään pensaan juurelta.
Loppuun vielä erityiskiitos Marialle, joka oli löytänyt minulle veikeän maatuskapariskunnan kirpputorilta. Ne pääsivät ikkunalaudalle seuraamaan elämäämme, kunnes keksin niille paremman paikan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti