Äidin vuonna 1970 joululahjapaketista saama nalle viettää meillä eläkepäiviään.
Uninalle on ollut sekä minun, että äitini lempparilelu. Sen lässähtänyttä vatsaa vasten itkin pienenä kiukunkyyneleeni, murkkuiässä suurelta tuntuneet poikahuolet ja vielä tänäkin päivänä otan sen kainalooni ollessani apea. Uninallella on oma ihana ominaistuoksunsa, jonka nuuhkiminen tuo mieleeni monia, monia muistoja.
Uninallea kohtaan osoitettu rakkaus on ollut niin raisua, että se on saattanut Uninallen hieman huonoon kuntoon. Se on kaljuuntunut, ratkeilee saumoistaan. Noita ratkeamia on korjailtu milloin minkäkin värisellä langalla. Raukkaparkalainen.
Tänä vuonna karhuherra täyttää 39-vuotta. Kenties on aika viedä se nalletohtorille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti