Kielet

Elämä soljuu tasaisesti eteenpäin työharjottelun merkeissä. Illat olen väsännyt tehtäviä ja päivisin touhuillut töissä muksujen kanssa. Pidän todella työstäni ja olen onnellinen, koska tiedän sillä olevan suuri vaikutus monen pikkuihmisen elämänkulkuun.

Kävimme keskiviikkona Jonin kanssa ostamassa uudet kielet kitaraani, ja se soi nyt paljon puhtaammin. Entiset kielet olivatkin osittain jo katkeamispisteessä. Kadoksissa ollut soittointoni on pikkuhiljaa palailemassa, mutta en tiedä mistä aloittaisin.

Kitaraliikkeen viereinen seinä oli koristeltu käsin piirretyillä tarroilla. Ihastelin niitä pitkän tovin ja tykästyin erityisesti vasemmassa yläkulmassa olevaan norsuun. Nämä tarrat toivat piristystä ankeaan katukuvaan. Melkeinpä hauskempia, kuin neulegraffitit!

Joni lähtee maanantaina kotikonnuillemme Pohjois-Pohjanmaalle. Hän viipyy siellä pari viikkoa, ja tulee takaisin vasta Pääsiäisen jälkeen. Olen koittanut kehittää itselleni tekemistä tuolle ajalle ja ajatella positiivisesti ("saan syödä koko suklaalevyn ihan itse!"), mutta kaksi viikkoa on hirmu pitkä aika olla ilman toisen läsnäoloa. Yhden viikonlopun vietän Vantaalla lapsuudenystäväni luona, mutta Pääsiäisviikonlopusta tulee todella kuolettavan tylsä! Täytynee ostaa Vantaan matkalta kasoittain askartelu- ja korutarvikkeita, jotta voin puuhastella niiden parissa ja unohtaa ikävän potemisen.