Kehykset uusiksi

Vanha sanomalehti, hieman liimaa ja kierrätyskeskuksesta 4o sentillä ostetut pokat. Kivat tuli!

ajatuksia matkasta

Ahistaa!

Olen koko viikonlopun ajan ollut pää pyörällä Afrikasta. Mitä lähempänä lähtö on, sitä ristiriitaisimmiksi tunteeni muuttuvat. Olen innostunut, onnellinen ja jännittynyt, mutta silti kauhean epävarma. Ajatus reissusta oli paljon mukavampi silloin, kun se oli vain haave, jonka toteutumiseen en oikeastaan uskonut...

Huonoina hetkinä minua hirvittää ja kauhistuttaa. Riittääkö kielitaitoni? Mitäs jos lapsivankila paljastuukin maailman surkeimmaksi harjoittelupaikaksi? Mitä jos vihaan ihmisiä siellä? Entä jos MINUA inhotaan? Riudunko koti-ikävään? Päästääkö äiti kissat karkuun? Miten Joni pärjää täällä? Osaanko vaihtaa edes lentokonetta? Ehdinkö sadekauden alta pois? Sopeudunko? Entä jos saan niin hirveän mahataudin, että paskon sänkyyni? Se olisi kamalaa! :D

Hyvinä hetkinä uskon itseeni. Aion sönköttää enkkua virheidenkin pelossa, sopeutua, tehdä työni hyvin ja tutustua uusiin ihmisiin. Reissu on ollut sellainen voimauttava juttu minulle, eikä saisi unohtaa. Olen aina halunnut seikkailla reppu selässä ja koluta kaiken maailman kolkat - miksi se nyt yhtäkkiä tuntuukin niin kauhealta ja vaikealta?

Onneksi reissua ei voi enää perua! Sinne on vain pakko lähteä ja uskaltaa.

Kaikki kuvat: weheartit

Huaste

Kymmenen vuotta sitten, vuonna 2000:
1. Täytin kolmetoista ja siirryin pienestä kyläkoulusta toisella paikkakunnalla olevalle yläasteelle.
2. Sain ensimmäiset uutena ostetut farkkuni!
3. Ja ekan kännykän!

Viisi vuotta sitten, 2005:
1. Asuin turvakodin nuorisoasuntolassa ja mulla oli siellä oikein kiva kaksio.
2. Täysi-ikäistyin ja keksin baareilun ihanuuden.
3. Tein yhden elämäni suurimmista virheistä ja muutin yhteen muuan Samin kanssa.

Kolme vuotta sitten, 2007:
1. Valmistuin koulunkäyntiavustajaksi.
2. Erosin Samista ja sain ihanan asunnon Ollinsaaresta.
3. Roikuin epätoivoisesti miehessä, josta luulin tykkääväni. Näin jälkeenpäin katsottuna, sisälsi tuo ns. "suhde" kaikki katastrofin ainekset.

Vuosi sitten, 2009:
1. Kotiuduin vihdoin ja viimein Lappeenrantaan.
2. Suoritin työharjoittelun lastenkodilla ja tajusin, että lastensuojelu on mulle mieluinen työsarka.
3. Eleltiin Jonin kanssa helppoa arkea.

Tähän asti tänä vuonna olen:
1. Pistänyt arvojärjestykseni iskän sairastumisen myötä ihan uusiksi.
2. Tehnyt suuuria päätöksiä, eronnut, ja totutellut itsenäisemoään elämään.
3. Ollut ensimmäistä kertaa elämässäni oikeissa kesätöissä tienaamassa rahaa Afrikanmatkaa varten.

Eilen:
1. Juotiin kuppitolkulla teetä Jonin kanssa.
2. Olin hyvällä monikulttuurisuuden luennolla.
3. Sain sukan valmiiksi.

Tänään:
1. Kävin apteekissa, kirjoittamassa työsopimukset ja kierrätyskeskuksessa ostelemassa kivoja juttuja.
2. Söin kasvissosekeittoa ja jälkkäriksi monta omenaa.
3. Vietin aikaa Jonselmon kanssa.

Huomenna:
1. Menen iltavuoroon lastenkotiin.
2. Vilkaisen luentomuistiinpanoja ensiavun tenttiä ajatellen.
3. Syön pitsaa.

Ensi vuonna, 2011:
1. Lähden seikkailemaan Afrikkaan 9 viikoksi ja teen pienen matkan Turkkiin.
2. Löydän sopusoinnun itseni ja ympäristöni välillä. Toivottavasti!
3. Haluaisin tehdä taas kesän töitä, jotta voisin säästää rahaa ja lähteä matkoille valmistumiseni jälkeen, joka myöskin tapahtuu ensi vuonna!

Korulöytö

Poikkesin tänään koulumatkani varrella olevaan antiikkiliikkeeseen nuuhkimaan vanhojen huonekalujen tuoksua ja tutkailemaan peltitörppöjä, lasiesineitä ja muuta pientä tilpehööriä. Sataman antiikissa on oma nurkkauksensa koruille ja pienille esineille jotka ovat rihkamaa, tai joiden arvon määritteleminen on merkintöjen puutteen vuoksi hankalaa. Pöydillä on pahvilaatikkoja ja pieniä kulhoja, jotka ovat pullollaan toinen toistaan ihanampia kalvosinnappeja, kaulakoruja, vanhoja lusikoita, kelloja ja sormuksia.

Tänään minä ostin tällaisen ihastuttavan pässi-rintaneulan eurolla. Kiinnitysmekanismi vaatii pientä kiristystä ja säätämistä, mutta muuten se on oikein oiva kapine. Pitää mennä sinne taas piakkoin oikein ajan kanssa.

Kuumailmapallot

Jokin aika sitten painettiin koulussa kangasta. Minä ihastuin kuumailmapalloihin.

Mitäs näistä keksisi?

Turkkiin!

Ihana äiskä varasi meidän perheen akkaporukalle matkan Alanyaan! Reissulle lähtee mukaan myös äidin työkaveri Sisko. Olen niin keskittynyt kovaa vauhtia lähestyvään Afrikan matkaan (Seikkailuun aikaa päivän verran alle 2 kuukautta!) etten osaa sisäistää Turkkiin lähtöä ollenkaan.

Kuva täältä

Matka on varattu Aurinkomatkojen kautta, ja hotellimme on Grand Zaman Garden Park. Lentomme Turkkiin lähtee Oulusta 1.9.2011, joten reissusuunnitelmille on vielä aikaa. Kieltämättä minulla on ennakkoluuloja Turkkia ja turkkilaisia (miehiä...) kohtaan, mutta nyt on aika antaa niille piut paut. Mahtavaa lähteä resuisen kesän jälkeen luksuslomalle all inclusiveen hyvässä seurassa!

Sumua

On ollut sumuista, pimeää ja koleaa. Hyvä syy pysyä sisätiloissa ja katsella koiranilmoja vain ikkunan lävitse. Illat ovat olleet mukavia. Olen juonut glögiä, yrittänyt ratkoa olohuoneen verho-ongelmia, syönyt pakastinta tyhjäksi, siivoillut kaappeja, neulonut lisää joululahjoja ja viettänyt ihan liian paljon aikaa internetissä. Tykkään olla itseni kanssa, tykkään olla minä.

Äiti tulee ensi viikolla Lappeenrantaan. Luvassa kirppiksiä, hyvää ruokaa, elokuvia ja karkkia. Taidan ostaa meille myös törpöllisen sangriaa.

Ryteikössä

Koottujen murujen innoittamana kävin tutkimassa koulumatkani varrella olevaa rantakosteikkoa ja haeskelemassa sopivaa keppiä kattoon ripustettavaksi. Jouluksi voisin laittaa siihen roikkumaan lumihiutaleita päiväkotityyliin kas näin, kun joulukuustakaan en taida pelkästään itselleni viitsiä laittaa. Keväällä oksaan voisi ripustaa tällaisia suloisia lintuhäkkejä.

Keppi löytyi. Oikeastaan kaksikin. Hieman vettyneitä ovat, mutta josko jompi kumpi niistä kuivuisi käyttökelpoiseksi.

Jotain muutakin kulkeutui mukanani kotiin. Maatuneiden lehtien ja pyöränraatojen alta pilkisti jotain punaista, ja kun hieman kaivelin maata, niin sieltä ilmestyi tällainen:

Torstai Totoroa täynnä

Ennen prässäystä:

Prässäyksen jälkeen:

Tämähän on hauskaa puuhaa! Ensimmäiset kirjoneulomani lapaseni menevät joululahjaksi. Ohje täältä.

Kauheita hetkiä

Heräsin tänään kylmästä ja koleasta Helsingistä. Itketti, pelotti ja mahassa oli valtavan suuri ahdistusmöhkyrä. Ero ja tunnemyrsky tulivat päälle voimalla, johon en ollut osannut varautua. Miten hirveä ikävä toista ihmistä voikaan olla? Sellaisia pieniä yhteisiä arjen hassutuksia ja rutiineja, aamuisia puheluita, supinoita ja kitaransoittoakin, johon suhteemme loppu vaiheessa niin kovin väsyin. Joni on kai kadonnut elämästäni kokonaan, enkä minä mitään muuta niin paljon toivo, kuin että meidän välinen yhteytemme ja ystävyys säilyisi.

Huolestuttaa.

matkaan!

Ihan hullutteluksi meni tämä päivä!

Tilasin lentoliput Afrikkaan!

yksin

Päivät tuntuvat kovin pitkiltä. Herään, käyn koulussa, tulen kotiin ja loppuillan istuskelen koneen ääressä. En osaa tarttua toimeen. Tiskit odottavat tiskaajaansa. Kissat sentään muistan ruokkia.

Iltaisin sytytän kynttilät valoa tuomaan. Olohuoneen lamppu on palanut, enkä kehtaa ostaa uutta. Kuuntelen Harmajaa. Tekee mieli masentua kunnolla, olla oikein surkea ja avuton. Onneksi tiedän, että sellainenkin ilta on vielä joskus edessä, jolloin osaan nauttia yksinolosta.

Kuvannut olen jonkin verran. Harjoitellut säätöjä. Tykkään uudesta Nikonistani joka päivä enemmän. Maailman paras hankinta - matkaakin ajatellen. (Jonka valmistelut, nekin, ovat jämähtäneet paikoilleen. Se sentään ei johdu minusta.)

Matonkutale on jäänyt. Ehkä sukulaiset saavat joululahjaksi vihreitä patalappuja. Violetit lapaset etenevät luennoilla, mutta kirjoneulontakin keskeytyi. Eron jälkeen en ole tykännyt tehdä mitään pikkutarkkaa. Langat jäivät ikkunalaudalle. Siitä ne on helppo sitten ottaa puolivahingossa parempina päivinä.

Yksin ei onneksi tarvitse nukkua.