Harjoittelun alkamispäiväksi on varmistunut 17.1.2011. Lähtöön on siis enää hieman yli kolme kuukautta aikaa! Näillä näkymin olen varaamassa lentolippuja jo ensi viikolla. Suunniteltu lähtöpäivä on 14.1.2011, sillä ennen harjoittelua Tanzania Volunteers järjestää muutaman päivän orientaation uuteen maahan ja sen kulttuuriin.
Kouluni on lähettänyt, tai ainakin sen olisi pitänyt lähettää, harjoittelusopimuksen TV:lle. Siitä seuraava askel lienee matkavakuutuksen hankkiminen. Vakuutusyhtiön valitseminen on vielä kesken. Koulu vakuuttaa minut työpäivien- ja matkojen ajaksi, mutta luonnollisesti tarvitsen vakuutuksen myös vapaa-ajalle ja matkatavaroille. Tällä hetkellä harkitsen lähinnä Pohjolan, tai Kilroyn vakuutuksia.
Perjantaina hain kahta apurahaa, joiden saamiseen varaan en kuitenkaan luota. Keskiviikkona minulla on rokotusaika lavantautia ja koleraa vastaan. Passin hain viime viikolla, se on noudettavissa ensi viikolla.
Tekemistä on vielä ihan älyttömän paljon. Viisumin voimassaoloaika täytyy ottaa selville, täyttää matka-apteekki, uusia muutama resepti, jutella TV:n porukoiden kanssa Sansibarin matkan järjestelyistä, kenties hoidattaa vihlonnan merkkejä osoittanut poskihammas, järjestää kissat Raaheen mummolaan hoitoon, kertoa sukulaisille lähdöstä, hakea vielä apurahoja... Niin, ja varata ne lentoliput ja hoitaa vakuutukset.
Ahdistavan paljon tekemistä... Ja miten älyttömän nopeaa tämä aika rientää! Olen epävarma kaikista tekemistäni päätöksistä rinkan koosta lähtien ja huonoina hetkinä harkitsen koko matkan jättämistä väliin. En tosissani. Eilen sain ajatukseni koottua ja kaikkien matkaan liittyvien velvollisuuksien sijaan ajattelin itse matkaa. Reissusta iloitseminen on välillä tosi vaikeaa, kun olen koko ajan kuristua tähän stressiin.
2 kommenttia:
Ihanaa! Superia että reissu on varmistunut! :)
Faijan mielestä reissun paras kohta on tulevan matkan fiilistely. Eli nauti täysin rinnoin (tissein) myös tulevista kuukausista! :)
Nii onki! :D Käyn kauhean laajaa tunneskaalaa läpi, enkä oikeesti tajua että mää oikiasti lähden sinne! Välillä hirvittää nii että melkeen paskon housuuni, mutta yleensä oon lähdöstä tosi innoissani. Harmittaa vaan, kun Joni ei pääse katsomaan mua paikan päälle... Mutta toisaalta aattelen senki nii, että se on meille oikeen hyvä koetinkivi. :D Tissit on menossa mukana!
Lähetä kommentti