Kymmenittäin papereita ja vakuuttelua, että juuri minä ansaitsen apurahat matkaani varten. Sitä tämä on ollut toukokuusta saakka. Sanamuotojen pyörittelyä, tavoitteiden laatimista, virkatodistuksia, veropapereita, työtodistuksia, alustavan matkasuunnitelman laatimista poukkoilevista ajatuksista asiakirjatekstiksi. Nyt minä en yksinkertaisesti jaksa.
Minä vihaan auktoriteetteja. On vastoin ajatusmaailmaani selvittää vieraille tahoille vanhempieni tuloja, kun minulla on omat tuloni joilla elätän itseäni. Inhottaa juoksuttaa äitiä ja isää virastoissa virkatodistusten perässä vain siksi, voin lähettää ne liitteeksi hakemukseen, joka alkaa sanoilla "anon kunnioittaen". Onneksi tämä paperisota on kohta ohi ja voin jäädä nöyränä odottamaan, että näkeekö apurahoja jakava taho unelmaani toteuttamisen arvoisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti