Pudotin tänään ehkä elämäni merkittävimmän kirjekuoren Itellan postilaatikkoon. Apurahahakemus on nyt matkalla Helsinkiin. Enää en voi muuta kuin odottaa.
Kauhistuttaa ja jännittää, mutta olen toiveikas. Kunpa rahalippaiden päällä istuvat näkisivät matkassani saman seikkailun kuin minä. Päätös tuesta tulee vasta marraskuussa... ja sitä ennen on sata ja yksi asiaa tehtävänä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti