Painoa ei ole tullut haitaksi asti, eivätkä kanssaeläjäni välttämättä edes huomaa muutamaa lanteilleni kertynyttä lisäkiloa. Tunnen ne itse, ja se riittää. Alamaha röllöttää housunkauluksen päällä. Reidet löpsöttävät kun kävelen. Turvottaa, ahdistaa ja ihokin on näppyläinen.
Hengästyn ja puuskutan kesän jäljiltä. Koulumatkalla pyörä meinaa lentää jorpakkoon jo ensimmäisessä ylämäessä. Vatsalihaksetkin, ne vähäiset, ovat surkastuneet olemattomiksi.
Terveellisen ruokavalion olen jo aloittanut. Karkit, pullat ja muu makea ovat pannassa. Jätskipuikon sallin itselleni silloin tällöin. Leipää en enää mussuta samanlaisia määriä kuin töissä ja silloinkin kun syön sitä, suosin runsaskuituisia tuotteita. Kouluun otan omat eväät, ettei tule kiusausta kahvilan pestosämpylöihin, tai hyydykekakkuihin. Säännölliset ruoka-ajat - ei napostelua, ei yösyömistä. Paljon hedelmiä, vielä enemmän kasviksia. Pidän ruokapäiväkirjaa, kunnes terveellinen ruokavaliosta syntyy taas osa arkea. Syön paljon, mutta syön hyvin.
Herkuttelunkin sallin itselleni silloin tällöin. Kun ensi viikolla lähden Turkuun, aion syödä juuri sitä mitä haluan. Junaan iso pussi Makuunin irtokarkkeja ja Liedossa Kalen tekemää pitsaa!
Liikunnankin aloitan. Lukujärjestys ja budjetti sallii pari salikäyntiä viikossa. Muutoin lenkkeilen ja jumppaan kotosalla. Vaikka vihaan lenkkeilyä (päämäärätöntä tallustelua) ja kuntosalilla käyntiä (tylsää, kyllästyttävää), tykkään olosta, joka tulee liikunnan jälkeen. Voin fyysisesti paljon paremmin, mutta liikunta vaikuttaa suuresti myös mielialaani. En turhaudu niin helposti. Jaksan enemmän ja saan onnistumiskokemuksia.
Kun olen saanut kesäkilot kuriin, keskityn kiinteytymiseen ja lihasharjoituksiin. Tikkulaiha en halua olla, enkä vaakaa tuijottaa. Haluan, että vartalossani olisi enemmän lihaksia, kuin pelkkää lölleröä.
Tästä se alkaa, terveellinen elämä!
2 kommenttia:
Voisin allekirjoittaa kaiken tästä tekstistä, paitsi sen, etten ole päässyt takaisin terveellisiin syömistapoihin. Olen lihonnut varmaan pari kiloa nyt ihan loppukesän aikana eikä itsekurista ole tietoakaan. Liikunta on tosiaan jäänyt miltei kokonaan ja sokeri maistuu joka päivä. Huhhuh. Tuleva ravitsemusterapeutti täällä moi... :D
minäkin olen ihan sokerikoukussa! tänään karkkilakkoni meni ihan pieleen, kun kävin kulttuuritoimistolla tärskyillä ja siellä oli tarjolla marianneja (jotka oli pakattu tyylikkäästi lappeenranta-karkkipapareihin :D) Lisäksi luokkakaverini Maria osti hyydykekakkua josta ei tykännytkään, niin jouduin uhrautumaan ja syömään kakun pois :D
Lähetä kommentti