Palasin Suomeen kuukauden verran aiottua myöhemmin, siirsin lentojani kaksi kertaa. Olen ollut täällä nyt 5 päivää, yrittänyt jotenkin hypätä takaisin oravanpyörään ja omaksua suomalaisille tyypillisen kiireisen ja ankean mentaliteetin. Ahdistaa ja vituttaa, mutta toisaalta olen kamalan onnellinen, sillä löysin vihdoinkin paikkani.
Nyt aloittelen koulutöiden ohella projektia Moshiin. Turvataloa vankilan pojille, sellaisille joilla ei ole vanhempia tai joiden elämäntilanne ei salli kotiin paluuta. Paljon paperityötä ja selvitettävää, mutta käytän tähän mielelläni aikaani.
Tämän enempää en halua aikaani Afrikassa vielä käsitellä. Matkasta on liian vähän aikaa. Joka aamu minä hämmästyn kun heräänkin hiljaisesta kerrostaloasunnosta, enkä kuule kanojen kotkotusta enkä puutarhurimme lauluja.
Nyt tiedän missä haluan elää ja olla. Päätös paluusta on vakaa ja sen avulla minä jaksan. Nakupenda Tanzania <3
"Minä ihmettelen, että ihmisen on mahdollista
toteuttaa unelmiaan,
että hänen ei tarvitse luopua niistä
ja antautua toivottomuuden
ja epätoivon valtaan.
Minä kannan unelmia itsessäni
osana todellisuuttani.
En luovu niistä
sillä silloin luopuisin itsestäni.
Minä ihmettelen,
että sinä uskot samoihin mahdollisuuksiin,
että sinäkään et luovuta,
koska se merkitsisi meidän yhteistä kuolemaamme."
-Ulrich Schaffer/Ihmettelen elämän salaisuuksien löytymistä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti