Pari vuotta sitten Vaarini toteutti pitkäaikaisen haaveensa, ja hankki tuttavansa kanssa tarpeet puukkopajaa varten. Sen jälkeen Vaari on käynyt jonkin puukkomiekkosen oppipoikana Tampereella ja viettänyt lukemattomia tunteja pajallaan. Jo viime Syksynä kysyin häneltä, tekisikö hän minulle puukon. Vastaus oli silloin ehdoton ei. Tänä jouluna Vaari kuitenkin antoi minulle tekemänsä taidonnäytteen. Kuulemma sopivan lyhkäisellä terällä, etten vuole sormeeni.
Tuppi on nahkainen, täyttä käsityötä. Itse ommeltu, kuvioitu ja kyllästetty.
Kahva visakoivua.
Damasti-terä, itsetaottu ja terävä kuin mikä.
Puukko on upea ja sen tunnearvo on mittaamaton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti