Koin yllätysparanemisen.
Kuvasin paljon. Hölmöjäkin asioita, hellalle palanutta ruokaa, yksittäisiä kissankarvoja villakangastakissani. Pyykkäsin, luin blogit, natustelin mandariineja villasukat jalassani peittoihin kääriytyneenä ja jännitin huomenna alkavaa työharjoittelua. Katselin äkkilähtöjä, taas, vaikka aina tuntuukin siltä, ettei rahaa ole tarpeeksi.
Lumi on satanut maahan sillä aikaa, kun minä olen sairastanut. Toivon sen pysyvän, ainakin sen aikaa, että kerkeän käydä rantakävelyllä ja ihmetellä maisemien valkeutta.
Perjantaina ostan neulepuikot ja jotain lankaa. Harjoittelen silmukoita ja koukeroita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti