Lappeenrannassa taas. Takana elämäni kamalimmat puolitoista viikkoa.
Tiistai-iltana Outi soitti ja kertoi isän olevan huonona. Keskiviikkona lensin kotiin ja torstaiaamuna olin isän luona sairaalassa. Pidin kädestä, itkin. Vahvasta iskästä oli tullut harmaa, hiljainen, voimaton.
Aamupäivät olin sairaalalla. Hoidin iskää ja tein pieniä askareita helpottaakseni sairaalaelämää ja iskän oloa. Ihmettelin hoitohenkilöstön nuivuutta. Lauantaina juhlittiin potilaan 48-vuotispäiviä. Vein lahjaksi kaverini piirtämän kuvan, jossa minä olen vauva ja isällä vielä tukka päässä.
Parempaan päin on menty. Hitaasti hiiren askelin. Joka toinen päivä on hyvä, joka toinen päivä on huono. Ongelmien perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta isä siirrettiin tarkempia tutkimuksia varten Ouluun pari päivää ennen paluutani Lappeenrantaan.
Tuntuu kurjalta olla täällä kamalan kaukana. Soitellaan paljon, mutta haluaisin olla enemmän läsnä. Kahden viikon päästä palaan takaisin Raaheen kymmeneksi päiväksi. Toivottavasti isä on sitten siinä kunnossa, että pääsee kotiin.
Afrikka on nyt toissijainen ja valtavan suuri kysymysmerkki. Isä haluaa että menen ja toteutan unelmani, etten jätä omaa elämääni elämättä. Pakottaa lähtemään ja sanoo, että isää on toteltava. Itse en tiedä, että uskallanko lähteä niin kauas, ellei tilanne muutu parempaan päin. Mietin ainakin tämän kuukauden ennen kuin varaan lentolippuja. Pitää seurailla tilannetta, toivoa parasta ja mennä päivä kerrallaan.
3 kommenttia:
Voimia sinulle ja isällesi, ota vaan isän neuovsta vaari ja lähde maailmalle, ehkä niin on hyvä.
Kauniit kuvat, pisara kuvat on aina ihastuttavia, itsekin niitä yritän kuvata joskus ♥
Jaksamista viikkoosi ja tervehtymistä isällesi!
Voimia täältäkin suunnalta!
Koska isit on rautaa oon varma, että kaikki kääntyy vielä parhain päin! Ja saat sitten lähetellä "isi lähetä rahaa"-postikortteja Afrikasta :)
<3
Afrikkaan lähtö olkoon nyt mietintämyssyssä. Huomenna aion kuitenkin varata ajat uusille rokotuksille ja sopia opettajan kanssa harkkasuunnitelmantekoa varten ajan. Marraskuussa teen lopullisen päätöksen sitten, kun näen että onko tilanne muuttunut ja saadaanko minkäänlaista diagnoosia iskälle tehtyä. Kiitos kummallekin tsempistä! Määki uskon ja toivon että iskä paranee. Tänään soiteltiin ja kuulosti jo ihan siltä isältä, minkä mää pelkäsin menettäväni. <3
Lähetä kommentti