Teimme Jonin kanssa eilen vaikean päätöksen. Jatkamme matkaamme ystävinä. Tänään Joni pakkasi elämänsä pahvilaatikoihin ja kuljetti ne naapurin avustamana omalle asunnolleen. Tulevaisuus pelottaa ja päivät tuntuvat haparoimiselta. Yksin olemiseen täytyy taas opetella.
Onneksi minulla on perhe, ystävät, koulu, kissat ja Afrikka. Jonikin tietysti, mutta hieman erillä tavalla nyt. Ajatus tulevasta matkasta kantaa. Tämä syksy on ollut synkkä.
3 kommenttia:
Voi
huusin miten tää päättyy
sit kun oon vanha niin oonko mä onnellinen
mä jätin sut aamulla silloin kun kaupunki jäätyi
roskisten takana istuin ja kestänyt en
...
niin
joku sanoi että vielä
polku aukee sun etees ja tiedät mitä teet
ne sanat lohdutti mua niin kuin lohduttaa kahvila moottoritiellä
matkalla jonnekkin kylien lävitse valoista pimeyteen
...
oi tää ilta
tuuli kulkee kaislikossa
hiekalla on lämmin
mä hiljaa huokaan
tuntuu siltä
kuin maailma oiskin paikka jossa
kaikilla on rakkautta, vaatteet ruokaa
Maija Vilkkumaa: rakkautta, vaatteet, ruokaa
Tämä on minusta maailman lohdullisin laulu. Harmittaa ettei sitä ollut vielä olemassa silloin kun itse aikoinaan erosin. Tahdoin kirjoittaa näitä säkeitä tänne ja jos vain voit kuunnella laulun jostakin, kuuntele. =)
Tulee nimittäin vielä ilta ja tuhansia sen perään jolloin maailma tuntuu kauniilta ja lämpimältä. Rakastavaa voimaa sinulle, Jenni. <3
(ja Ainolta kehräystä, turbo päällä!)
Kiitos Minttu. Kun selviän tästä synkästä syksystä, aion olla entistä vahvempi ja vankkumattoman rohkea, ahmia elämää ja rakastaa ihmiset piloille!
http://www.youtube.com/watch?v=yAcMG7VKo1M
Lähetä kommentti