Maija Poppanen

Istuin koulussa odottelemassa tylsääkin tylsemmän luennon alkamista kun puhelimeni soi. Naapurin Katriina soitti ja hihitteli. Sanoi siivonneensa kaappeja ja löytäneensä sieltä minulle hassut kengät, pyysi käymään kunhan kotiudun.

Koulun jälkeen hyppelin Katriinan luokse kaksi rappusta kerrallaan. Eteisessä minua odotti karvaisen koiran lisäksi tämä ihana kenkäpari:

Juuri jotain tämän tyylistä minä olin etsinyt jo kauan! Kengät ovat Katriinan isoäidin peruja hänen ajoiltaan teatterinäyttelijänä, ilmeisesti peräti 50/60-luvulta. Jotenkin hauskaa ja hieman romanttistakin ajatella, että näillä kengillä on kopsuteltu pitkin teatterin mutkikkaita käytäviä... ja mitä kaikkea ne ovat saattaneetkaan nähdä siellä boheemin teatteriväen keskuudessa, hih.

Lankkasimme kengät ja ennen varsinaista käyttöönottoa teiden täytyy kuivahtaa ja kenkien kannat korjauttaa. Ne saavat erityispaikan vaatekaappini ylähyllyltä, etteivät kissat pääse iskemään kynsiään niiden pehmoiseen nahkapintaan.