sunnuntai 30. elokuuta 2009

keltaisen laatikon kätköissä

Ostin kierrätyskeskuksesta kahdella eurolla aurinkoisen leipälaatikon ja kyllästyin askartelulaatikossani vallitsevaan epäjärjestykseen ja hallitsemattomaan kaaokseeen.

Niinpä minä purkitin ja järjestelin tavaroita, piirtelin, kirjoittelin ja liimailin etikettejä, sekä heittelin surutta roskiin sellaisia juttuja, joita olen tallehtinut monia vuosia ajatellen "ehkä minä vielä joskus keksin tälle käyttöä". Hamahelmet pääsivät omiin purnukoihinsa, neulat omaansa, sekä villat ja korutarvikkeet omiinsa.

Leipälaatikko söi sisäänsä hamahelmet, alustat ja kaikki korutarvikkeet lukoista ja ketjuista riipuksiin. Kuinka kätevää - voin nostaa koko laatikon esille halutessani askarrella, eikä minun enää tarvitse kantaa sylissäni uhkarohkean korkaita kasoja epämääräisiä purkkeja pelonsekaiseisin tuntein.

PS. Minulla on useita keskeneräisiä projekteja menneillään, jotka odottavat vain valmistumistaan... kun maalit kuivuvat ja sinellin tilaus saapuu, on luvassa päivityksiä.

3 kommenttia:

Minttu kirjoitti...

Ooo, minä oon haaveillut tuollaisesta vanhemmasta leipälaatikosta myös! Mutta ihan leipälaatikkokäytössä. Oon jo kysellyt Viltsulta miten se pinta pitäis käsitellä että sais maalin pintaan ja kun mulla on semmoinen silitettävä vanha leffakuva, jonka vois sitten pistää siihen kanteen. Siitä tulis erikiva.
Kaikki purkit ja purnukat on ihaniaihania ja näyttää tosi nätiltä. Mmm.
Odotan innolla tiheämpää päivitystahtia, koska tää sun blogis on mun päivänpirirstys, AINA!

juanita kirjoitti...

kiva idea! leipälaatikkohan soveltuu tuollaiseen tarkoitukseen näköjään mitä parhaiten ja vielä mahdottoman hieno sävykin laatikossa :)

humu kirjoitti...

Minttu: Kannattaa koluta kirppiksiä ja kierrätyskeskuksia, kyllä sellainen vielä vastaan tulee! Millainen kirppistarjonta muuten on Kalajoella? =) Kuulostaa kivalta tuo sinun ideasi leipälaatikon suhteen, tuumasta toimeen vain.

Tiiviimpää päivitystahtia on luvassa syksyn mittaan, askartelusormia syyhyttää. Tänä vuonna pimemevät illat ovat olleet ihania, tyyniä, rauhallisia... eivät lainkaan pelottavia!

Juanita: Minäkin ihastuin sen väriin, se oli pakko saada! :)