Paluu arkeen on ollut helpottava. Raahessa oloni oli levoton ja ahdistuin jo eletyn elämäni kummituksista, jotka pomppasivat esille yks kaks kaupan kassalla, baaritiskillä ja anoppilan sohvalla. Nyt on parempi, kotisohvalla kissojen kanssa pörröisen kainalossa.
Lappeenranta tänään.
Kitara odotti soittajaansa loman ajan
Joni hahmotteli kärpässieni-taulua minulle alkuillasta
Kissatkin ovat tyytyväisiä kun junamatkailu on ohitse taas muutamaksi kuukaudeksi
Joululahjoista parhaimmiksi osoittautuivat äidiltä saadut aamutohvelit ja mummun kutomat, pitkävartiset villasukat.
4 kommenttia:
olinkin unohtanut taas viikoiksi sinun mukavan blogin.Näytät riutuneelta Raahe reissun jälkeen :D
en oikee minäkään palannut lomalta levähtäneenä.
/Kirsi
no et uskokaan mikä kokemus koko raahen matka oli.. ihan kamala. pah, ja joskus kuvittelin hakevani sinne työharjoitteluun?!?! :D
On aina samaan aikaan ihana että kamala kuulla kuinka ihmiset ovat löytäneet sen oman paikkakunnan. Tai sellaisen jossa nauttivat olostaan ja tuntevat olevansa kotonaan. Itse vielä etsin sitä. Koko ajan pakottava tarve että pitäisi päästä muuttamaan koska ei tämäkään tunnu niin kodilta kuin toivoisi, mutta toisaalta ei ole mitään osoitetta jonne menisi ja takausta sille että siellä sitten viihtyisi täydellisesti...
ei missään voi viihtyä täydellisesti. inhoan minäkin joitain asioita täällä - sikailevia venäläisiä, huonosti aurattuja teitä ja huonosti kulkevia bussejä. en ole varma tekeekö lappeenranta itse itsestään kodin, vai onko se vain joni jossa sydämeni asuu.
Lähetä kommentti