Tänään ja hieman eilenkin

Juhlimme eilen 22-vuotispäivääni ja kävimme Kaupunginteatterissa katsomassa Ihmissusi-näytelmän. Esitys oli kunnianhimoinen ja näyttelijäsuoritukset kerrassaan huikeita.

Tänään käveleskelimme pitkin Saimaan rantoja käsi kädessä ja iloitsimme kesäisestä ilmasta. Lähellä vesirajaa oli omituinen kivimuodostelma, jonka olemassaoloa ihmettelin. Joni tiesi kertoa, että tätä kivien muodostamaa rivistöä kutsutaan lohikäärmeen hampaiksi. Se on sodan aikana pysäyttänyt panssarivaunujen etenemisen.

Kotiin saavuttuamme söimme valtavat kimpaleet vaniljajätskiä kera toffeesuklaan ja kaakaojauhon.

Ihmissusi

Että nämä kirotut Sunnuntait osaavatkin olla pitkäveteisiä. Ulkona vellova koiranilma on saanut minut kaivautumaan torkkupeiton alle Harry Potter-kirjan ja karkkikulhon kanssa. Jännitän huomista koulupäivää niin kamalasti, että toisaalta en ole muuta kaivannutkaan kuin rentouttavaa lukuhetkeä.

Maaliskuussa Lappeenrannan kaupunginteatterissa saa ensi-iltansa ihmissusi-näytelmä, jonne Joni on luvannut viedä minut Huhtikuussa syntymäpäivänäni. Teatterin sivuille oli ilmestynyt traileri. Miten ihanaa onkaan asua paikkakunnalla, jossa kulttuurin pariin voi hakeutua ilman monen kymmenen kilometrin ajomatkaa lähimpään suurkaupunkiin!

Aamulla nakuttelin seinään koukun, johon ripustin kuvan tummahipiäisestä miehestä. Kuva on kulkenut mukanani siitä asti, kun sen pikkutyttönä ostin kuvan miestä muistuttava naapurinpoika mielessäni.