Kirpparilöytöjä ja polaroid-hömpötystä

Sain eilen tililleni jonkin verran rahaa ja koska meidän kummankin herkkuhammasta kolotti, valmistin jättiannoksen mustikka-banaanijuomaa. Juoman pohjana oli vanilja-jogurtti ja kevytmaito, johon sekoitin pussillisen pakastemustikoita, kaksi banskua ja himpun verran sokeria. Maistui taivaalliselle!

Tänään vuorossa oli kauan kaipaamani kirpparikäynti löytikselle. Siellä tavaroita hypistellessä tuli hirveä ikävä ihanaa kirpparikaveriani Tatjaa! Onneksi puhelimet ja internet ovat olemassa. Ihan tyhjin käsin ei kirpputorilta tarvinnut lähteä:

Sinapinkeltainen, löysähkön mallinen toppi. Sinapinkeltainen on lempivärini, joten olisi ollut tyhmää jättää paita ostamatta. Maksoi 2 euroa.

Nahkasaappaat 4 euroa. Vuori on päässyt hieman lerpahtamaan, mutta on korjattavissa nahkaliimalla. Kenkien takaosassa on yksityiskohtana nauha, josta en saanut kuvaa, koska kamerastani loppui virta.

Rusetti

Pitkän koulupäivän jälkeen äkämystyneenä ja ilman rahaa suuntasin itseni keskustan löytökirppikselle bussin saapumista odottelemaan. Kirppikselle oli tullut pari oikein mukavaa pöytää, mutta rahapussissani helisi vain kaksi poloista kymmenen sentin kolikkoa. Ihastuin kovin harmaaseen neulemekkoon, mutta jouduin jättämään sen tankoon roikkumaan siinä toivossa, että se on siellä vielä odottamassa minua opintotuen humpsahtaessa tilille.

Tämmöisen minnihiirimäisen hiushärvelin kuitenkin löysin. En ole varma tuleeko se ikinä päätymään hiuksiini asti, mutta ajattelin että se voisi näyttää kivalta musta-valkoisen pääkallo-kauluspaidatani kanssa.

Kissansilmät

Minä kehrään pois alakulosi.

Kyyhötän lähelläsi,

ja kiukkusi sulaa hymyksi.

Ryntäilen ympäriinsä

ja purskahdat nauruun.

Vastapalvelukseksi pyydän vain

kaksi ateriaa päivässä

ja kaiken rakkautesi.

Takki täydellisyys

Tässä se on - kauan etsimäni täydellinen talvitakki.

Halensin alennussivuilta 76 €. Hieman kallis ottaen huomioon tämän hetkisen rahatilantaani, mutta se on... ah, yksinkertaisesti valloittavan ihana. Toivon niin kovasti, että takki on myynnissä vielä ensi kuussa samaan hintaan, jotta saan sen ostettua.

trapetsitaiteilijan paha päivä

Minulla on surkea päivä. Olen ollut huonolla tuulella, alakuloinen ja ailahdellut. Joni-rukka on joutunut pahantuulenpuuskien kohteeksi milloin mistäkin syystä. Elämäni on tänään tuntunut rutiininomaiselta, musta-valkoiselta, tylsältä, turruttavaltakin. Kuin eläisin samaa päivää ympäri uudestaan ja uudestaan. Vaihdoin verhot että edes jokin olisi huomenna toisin.

Haaveilua pimeinä iltoina

Olen innoissani! Aijomme matkata omatoimisesti Barcelonaan vuoden 2010 heinäkuussa viettämään Jonin 23-vuotissyntämäpäiviä. Olen aina halunnut nähdä kaupungin, sillä rakastan Barcelonan arkitehtuuria, nähtävyyksiä ja omaleimaista katukuvaa. La Sagrada Familia, Ooppetaralo, Palau Güell, Goottilainen kaupunginosa... Ah.

--

Koulu alkoi ja tuntuu taas vievän kaiken vapaa-aikani. Kaksi viimeisintä iltaa olin kuin sidottuna läppäriini, kun psykologian ja marginalisaation tehtävien palautuspäivä lähestyi. Minulla on huono tapa jättää koulutehtävien tekeminen viime tippaan, ja sitten joudun tekemään ne kiireessä, verta itkien. Takkutukka ymmärsi ahdinkoni ja leipoi minulle kopallisen suloisia sämpylöitä.

talven kauneus

Lapsuudenystäväni Karoliina saapui luoksemme vierailulle Tiistaina ja lähti tänään iltapäivällä. Levitimmme sohvan yhdeksi valtavaksi sängyksi, söimme suklaata, joimme siideriä ja katsoimme Täydellisten Naisten kaksi ensimmäistä tuotantokautta peiton alla vierekkäin maaten.

Torstaina lähdimme iltapäiväkävelylle Saimaan jäälle. Nautin luonnosta ja talven kauneudesta. Valokuvasin retkeämme hymyssä suin, sormet kohmeessa riemuiten.

Tallustuksemme alko tästä

Pakkasen puremat posket

Nuotiopaikka saaressa, jonne löysimme sattumalta

Saimaa saaren toiselta puolelta

Rantakallioille syntyneitä, upeita jäämuodostelmia, joiden kauneutta oli mahdoton vangita kameralle.

Takaisin kotiin

oma maa mansikka

Tänne minä kuulun, täällä minun on hyvä olla ja täällä on minun paikkani. Rakastan tätä kaupunkia, sen hassua murretta ja vanhoja rakennuksia. Ja Jonia. Niin paljon, että mahani pohjassa on vielä vuoden seurustelunkin jälkeen perhosia aina, kun ajattelen tuota pöhköä. Joskus tämä tunteellinen hölmöily hirvittää ja tuntuu pelottavalta, mutta olen päättänyt uskaltaa. Uskaltaa vihdoinkin jokaisella solullani uskoa meihin.

Paluu arkeen on ollut helpottava. Raahessa oloni oli levoton ja ahdistuin jo eletyn elämäni kummituksista, jotka pomppasivat esille yks kaks kaupan kassalla, baaritiskillä ja anoppilan sohvalla. Nyt on parempi, kotisohvalla kissojen kanssa pörröisen kainalossa.

Lappeenranta tänään.

Kitara odotti soittajaansa loman ajan

Joni hahmotteli kärpässieni-taulua minulle alkuillasta

Kissatkin ovat tyytyväisiä kun junamatkailu on ohitse taas muutamaksi kuukaudeksi

Joululahjoista parhaimmiksi osoittautuivat äidiltä saadut aamutohvelit ja mummun kutomat, pitkävartiset villasukat.

Alku vuodelle 2009

Kotiuduimme eilen Lappeenrantaan anopin estelyistä huolimatta. Junamatka oli vaivalloinen, sillä eläinvaunu oli niin täyteen ahdattu, että jouduin istumaan lattialla Jonin jalkojen seassa monta tuntia. Kaiken sen kamaluuden korvasi kuitenkin se iloinen tunne, kun taksi jätti meidät kotipihaamme.

Uutta vuotta juhlistimme paria päivää aijemmin Paavolassa mökkeillen. Ulkona oli myrsky ja sähköt hetkittäin poikki. Paistoimme täytettyjä, pekoniin käärittyjä herkkusieniä ja kasvisvartaita kaljatökit käsissämme. Pojat pelasivat shakkia ja me Jonin kanssa saimme pienimuotoisen perheriidan aikaiseksi turhanpäiväisestä syystä. Uusi Vuosi oli kuitenkin mitä parhain alku vuodelle 2009.

Joni Ja Teijo

Kummastunut pariskunta

Ristiseiska