Etsin kamerani ohjekirjaa lipaston laatikoista. En löytänyt sitä, mutta löysin ensimmäisen päiväkirjani. Muistan tarkalleen, kuinka 17 vuotta sitten seisoskelin Raahen Nettohinnan vihkohyllyn edessä ja valitsin äitini kehoituksesta itselleni päiväkirjaa. Olin silloin 6-vuotias.
Ensimmäinen kirjoitukseni. Äiti neuvoi kirjain kirjaimelta, kuinka auto-runo menee. Käsiala on haparoivaa. Meidän esikoulussamme ei opeteltu kirjaimia, äänteitä, eikä numeroita, kuten nykyisin tehdään.
Kirjoittaminen oli aluksi satunnaista. Tämä teksti on kaiketi vuodelta -94, jolloin aloitin 1. luokan pienessä Kopsan kyläkoulussa. Karoliina perheineen kävi tuolloin kylässä luonamme.
Tämä teksti on tokaluokan keväältä. 3-4 luokka oli viheliäinen. Me pienemmät jouduimme piilottelemaan hyppynaruamme, koska muuten isommat veivät sen, emmekä me päässeet itse hyppimään.
Menossa 3. luokalle. Luin tuolloin Zlatan Päiväkirjan. Zlata Filipović aloitti päiväkirjamerkintänsä aina samoin sanoin: Dear Mimmy. Pidin Zlatan päiväkirjasta niin, että minäkin nimesin päiväkirjani. Minun päiväkirjani nimeksi tuli Carla.
-99 olin viimeistä vuotta Kopsan koulussa. Kasvukipuja, itsensä etsimistä ja suuria tunteita oli ilmassa jo tuolloin. Silloin vain luulin, että olo helpottaisi aikuisiän saapuessa.
2 kommenttia:
Hehhehhee, aivan loistavia kirjoituksia :-D mulla ei liene enää olemassa vanhoja päiväkirjoja... aloitin niitä ala-asteen aikana TOSI monta! :-D
Mulla ei ollut kuin tuo yksi, mutta yläasteella aloitin uuden. Ne tekstit on jo aika hirveää luettavaa :DD
Lähetä kommentti