Matka alkakoon! Junamatka Vihantiin tuntui kestävän ikuisuuksia...
Vietin kolme päivää lapsuudenkodissani Kopsassa Iskän tykönä. Aika tuntui ihan liian lyhyeltä, ja jouduin puremaan hammastani suunnatessani malmitietä pitkin Äidin luo Raaheen. Kopsassa täytyisi viettää enemmän aikaa... Ehkä sitten kesällä.
Leivoin mummulle ja vaarille ikäänkuin myöhästyneeksi joululahjaksi porkkanapiirakkaa.
Iskä oli ostanut piikkimaton!
Piipahdin kummeillani vain hetken. Pihalla luuta nakersi koiravanhus, Demi. Demi on jo 14-vuotias koira-muori. Reppana ei enää kuullutkaan mitään.
Mummu opetti minulle kantapään neulomisen. Nyt teen jo toista sukkaa, kantapään teko lähestyy. Jännittää.
Äidin pihalla näkyivät vielä syksyn jäljet.
Äiskän kanssa ajeltiin kohti Alpuaa Muoria katsomaan.
Siskoni Kaisa. Katseltiin vanhoja valokuvia.
Unelmieni talo Alpuassa. Myynnissä, tyhjillään. Pihalla ränsistynyt leikkimökki ja pottukellari. Kurkittiin ikkunoista. Puulattia ja pönttäuunit jokaisen huoneen nurkassa.
Seikkailu-asusteet!
Kantapaikkani Ottopojan penkkejä kulutin vain kahtena iltana. Vanhasta tottumuksesta tilasin muutaman ison tuopin nelosolutta, jotka myöhemmin tekivät tepposet...
Kiva kaimani ja ystäväni Jenni.
Piipahdettiin sama iltana myös Rytmikellarissa, Raahen toiseksi mukavimmassa kapakassa.
Lauantaina istuimme iltaa hyvien ystävieni, Tatjan ja Teikan kanssa. Iltaan kuului huojuva torni, puhuva pässi ja mukavaa, kiireetöntä rupattelua. Teikka oli ostanut uuden järjestelmäkameran, jolle myin sydämeni.
Tyttöjen kesken piipahdettiin tutkailemassa Raahen yöelämää. Odotukset olivat korkealla, mutta palasimme todellisuuteen rytinällä. Bluukkarin sisäänpääsymaksun summa oli kaksinkertaistunut sitten viime reissuni ja Ginassa oli lisäksemme vain kourallinen ihmisiä. Lähdimme koteihimme jo yhden aikaan, pizzerian kautta tietysti.
Risto-kissa joutui väistymään perheenlisäyksen tieltä ja siskoni Kaisa pelasti sen tuttava-pariskunnaltaan. Tuhiseva, salama-häntäinen kissapoika. Ihana!
Kaisa oli myös dyykannut roskikseltaan ihanat, kultaiset kehykset. Juuri sellaiset, joita olen itse etsiskellyt kirpputoreilta kissojen ja koirien kanssa. Olin kateudesta vihreä!
Kotiin. Nälkäisenä ja väsyneenä. Kudoin sukkaa, kuuntelin liikemiesten taloustietoiskua, luin noita-kirjaa ja torkuin.
Tässä siis yhteenveto matkastani kotikonnuilleni. Innottomana, kuumeessa ja pikavauhdilla kirjoitettuna.
Ps. Varasin minulle ja Jonille risteilyn HELSINKI-TUKHOLMA-HELSINKI. Lähdemme 22.4 ja saavumme kotiin 24.4. Vietämme syntymäpäiväni siis Itämerellä, Silja Symphonylla seilaillen. Halusin hieman paremman hytin, joten C-luojan hytin sijasta majoitumme Promenadeen. Matka maksoi 270 euroa, mielestäni summa on varsin halpa kolmen päivän matkasta, vaikka facebookissa asia herättikin jopa hieman kärkästä keskustelua. Oli miten oli, minä ja Joni aiomme nauttia matkasta täysin siemauksin! Ajatukseni ovat siis jo uusissa seikkailuissa!
2 kommenttia:
Kauniita kuvia. Tekisi itsekin mieli käydä jossakin seikkailemassa ja ottaa kamera mukaan.
Oi miksi, oi miksi miksi, joku on heittänyt tuollaiset kehykset ylipääään pois?! Ovat kyllä sykähdyttävän ihanat! Mua houkuttais käydä tonkimassa täällä Kalajoella yhden ravintolan roskalavaa kun siellä tehdään remonttia... Käytiin Villen kanssa kurkkaamassa vanhan sairaalarakennuksen roskalavaa yksi ilta, mutta siellä ei ollut muuta kuin pahvilaatikoita. Höh.
Eilen näin muuten kirpparilla maailman ihanimman nojatuolin, joka vaatisi kyllä verhoilua, mutta ihanin silti. Pitää ehkä vinkua Villelle että huolisiko se semmoista tuolia meille. Ville vain tahtoo tykätä enemmän tuoleista joissa on leveät käsinojat, tuossa oli puiset ohuet. Semmoinen 50-luvun tyyppinen napakka pieni nojatuoli. Ah, rakkautta ensi silmäyksellä!
Seikkailut ovat ihania ja piristäviä... Vielä kun olisi kunnon kamera, joilla kuvailla! Pokkariksi tykkään, että kamerani ottaa aika tarkkoja kuvia, mutta järkkäri olisi poikaa!
Hullua haaskausta noiden kehusten heittäminen. Onneksi kaisa sai ne pelastettua. Muoviset ruppanathan ne ovat, mutta tosi sievät! Käy ihmeessä tonkimassa roskalavaa, roskalavat on oikeita aarreaittoja. Mää tonkisin niitä enemmän, jos olis auto millä roudata löydät kotiin.
Osta se nojatuoli, sinullahan on taito verhoilla! Verhoiletko nykyisin? Mä tykkään kaikesta 50-luvun tyylisestä!
Lähetä kommentti